3.6 aamulenkille Hannu-vaaria katsomaan. Sissi jätettiin mökille, ettet hae turvaa ja ota aina mallia vanhemmasta koirasta. Hannu hiukan pelotti, koska haluaa käyttäytyä uhkaavasti, mutta minun kanssani tulit tykö. Käytiin metsässä missä hukkasin itseni kaksi kertaa. Kipi ei mennyt paniikkiin vaan käytti nenäänsä etsimiseen. Sen jälkeen piti tarkasti silmällä missä menen.

Päivällä uitin Sissiä veneen perässä kaksi pientä lenkkiä ja Maikku ja mummu uittivat Kipiä.

Illalla jälki 25 metriä, pieni väli askelissa, nami jokaisessa jäljessä, tuuli takaa. Alussa kontakti, parin metrin jälkeen siirryin ohjaamaan takaa, koska keskittyminen oli hienoa. Loistava nenä työ. Jäljen jättäminen ei oikein suju mikä on toisaalta hienoa, että mielenkiinto suuntautuu siihen. Mutta millä palkkaan? Riittääkö pitkänpäälle pelkkä syöminen jäljellä? Ennen aikaista ehkä miettiä miten tehdä kepeistä mielenkiintoiset, koska jäljellä/ sen jälkeen ei Kipi kiinnostu taistelusta. Nostaako jäljen päähän jätetty ruoka liiaksi vauhtia? Nythän jälki vaan loppuu, siellä ei ole ruokakuppia vaan syöminen tapahtuu jäljellä.