Aamulenkillä muistelimme luoksetulon saloja. Ensimmäinen kutsu sai Kipin ryntäämään niin lujaa kohti, etten uskaltanut odottaa pystyykö neiti jarruttamaan vaan oli pakko kääntyä kyljittäin ottamaan törmäys vastaan. Siitä muistona mukavan kokoinen mustelma reidessä.

Toisella kerralla samanlaisella vauhdilla, nyt nostin jalan vastaan. Ei törmännyt koira maastokenkään vaan pyörähti ohi.Sitten me keskustelimme silmästä silmään mitenkä tämä juttu pitäisi tehdä. En todellakaan halua olla keila jos Kipi on keilapallo.

Kolmas kerta toden sanoi. Nyt tuli hienot jarrutukset kaksi metriä ennen eteen istumista.Hillittömät kehut. Kipiläinen haki itselleen ison siis ISON kepin palkaksi. Annoin tyttelin elvistellä hetken ja pyysin sitten kepin itselleni. Tehtiin luoksetulo joka oli hillittömän hieno. Reviteltiin kepillä. Sissi tuli mukaan jalkoihin pyörimääm. Pyysin sitä ottamaan kiinni samasta kepistä. Ja niin minä pyörittelin kahta kepissä roikkuvaa koiraa.Hauskan näköistä.Kun minä irrotin kepistä vaihtoi Kipi heti puolustukselle. Koko koiran olemus kiristyi ja ilme vaihtui. Sissihän tietty luovutti kepistä.