Itsenäisyys päivän näyttelyissä Niihaman maneesilla turisti matkalla.
Heri ja Kipi sopeutuivat molemmat hienosti metsästys pystykorvien ja noutajien sekaan. Kipi ei turhia puhissut. Ihanaa huomata, että jos Kipiä alkoi kovasti jännittämään hälinä ympärillä, niin se painautui jalkaani kiinni, muttei lamaantunut eikä ollut muutenkaan pelokkaan oloinen.

Tapasin pitkästä aikaa noutaja-Tiinan ja flätti-Miinan. Kuulumisia vaihtaessamme Kipi pisti jalkoihin nukkumaan. Tiina halusi nähdä perusasennon ja vähän seuraamista. Kipi oli valmis töihin, mutta vielä moinen näyttely hälinä oli !tottakai! liian suuri häiriö hienoon työskentelyyn, mutta pikku tyttö yritti. Kun olimme olleet paikalla yli puolitoista tuntia etsimme vähän rauhallisemman paikan ja tein siellä pienen reenin.

Liikkeestä seiso oli hyvä ja remmillä vetäminen ei saanut tassuja liikkumaan. Sama liikkeestä maahan. Seuraamisessa silmät vilkkuivat, kun piti seurata ympäristöä. Paikka sivulla pysyi, mutta kontakti oli katkonaista. Sitten harjoittelimme hiukan näyttely liikkumista. Kipi peitsaa helposti, mutta ravissa takaliikkeet hienot sanoi Lili.