Täällä meidän mäellä rauha on ollut kaukana, jo 27.12 alkaneen ilotulitteiden ampumisen takia.
Huolissani Sissin psyyken kestämisestä (2007 vuoden aaton aattona tapahtuneen pelästymisen vuoksi) olen yrittänyt lenkittää koiria mahdollisimman kaukana metsässä ja aikaisin aamulla. Mikään ei pysty suojelemaan koiraa sen "vammauduttua" näin. Oli suunnitelma kuinka hyvä tahansa, ei ääniä pääse karkuun. Kodin saa turvalliseksi,mutta ulkoilut pitää tehdä.
Sissi on ollut stressaantunut siis monta päivää. Läähättänyt,vapissut ja yrittänyt pitää itsensä kaikkien tapahtumien ulkopuolella. Eikä oloa varmasti ole parantanut se, että Kipi huomasi heti toisen heikkouden ja alkoi taas pomottaa Sissiä ulkona. Sissi ei kertakaikkiaan kyennyt puolustamaan itseään vaan käpertyi syvemmälle itseensä. Minäkään en aina ollut tarpeeksi nopea estääkseni Kipin hyökkäykset.( Ei Kipi vahingoita, hyppää täysiä päin.) Uuden vuoden yötä pelkäsin todella. Se kuitenkin sujui suht hyvin kotona vallinneen melusaasteen turvin.Eihän Sissi nukkumaan pystynyt,mutta ei myöskään mennyt paniikkiin. Seisoi pöydän alla ja läähätti.
Puoli viisi aamulla luulin jo hiljentyneen ja lähdin lenkittämään koiria,koska edellisen kerran olivat olleet lenkillä päivällä kolmesta-neljään. Pääsimmekin kotoa jonkin matkaa, kun takanamme rivitalon pihassa alkoi melkoinen sota. Sissi jähmettyi paikoilleen, mutta lähti pyynnöstäni liikkeelle. Yritti lähteä kiskomaan minua pois paikalta,mutta joka kerran kun remmi kiristyi minä vaihdoin suuntaa. Siinä me surffailimme edestakaisin muutamaan otteeseen n.20metrin matkaa.
Syöttelin nameja aina suuntaa vaihtaessani. Eli niin paniikkiin S. ei mennyt etteikö olisi kyennyt syömään. Kipistä oli kivaa saada nameja tekemättä mitään! Neiti koira ei huomannut mitään kummallista tapahtuvan, näin me muutenkin opettelemme remmikävelyä.Tämä toimi Sissillä. Luulen sen uskoneen, että minä hallitsen homman eikä paniikkiin oli aihetta. Olen varma,että jos se olisi saanut rynnätä paniikissa pois tilanteesta olisi paukkujen kestäminen vielä vaikeampaa tulevaisuudessa. Sissihän on aina turvannut minuun,eikä ole pyrkinyt karkuun.
1.1 iltalenkillä Sissi jo hiukan avautui ja puolusti itseään Kipin hypätessä. Tuloksena Kipillä silmässä verestystä. Hammas luultavasti nirhaisi Sissin loksuttaessa leukojaan. Olin tyytyväinen! En tietysti Kipin vammaan vaan Sissin nopeaan avautumiseen.Vaan sitten tietysti palatessamme kerrostalojen kohdalla sieltä juoksi kaksi poikaa ja heittivät papattimaton kävelytietä pitkin kohti koirien jalkoja! VOI PER.******.. KAKARAT!! Huusin lujempaa kun sisävesihinaaja ja pojat juoksivat karkuun. Taas me kävelimme edestakaisin,kunnes Sissi rauhottui. Toivottavasti tämä riitti tälle vuodenvaihteelle.
Kipi on ollut aivan oma itsensä. Ei minkäänlaisia reaktioita paukkuihin. Eikä se onneksi ole koirien koira joka katsoisi mallia toisesta. Kipi on päättänyt olla hieno ihminen ja seuraa ihmisten tekemisiä todella tarkkaan;)
Toivottamme kaikille sisäistä rauhaa alkaneelle vuodelle!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.