Aamuyöstä  iski oikein kunnon lumimyrsky meidän mäelle ja muuallekkin Tampereen alueelle. Lähtiessäni 7.30 aamulehteä hakemaan oli paluu sisälle nopea, kun ulkooven päältä putosi niskaan lunta ja viima toi sitä vaakasuorassa pitkin katua niin, ettei minkäänlaista näkyvyyttä ollut. Sain lapioida polun postilaatikolle 40cm kinoksessa. Kyllä unet karisivat silmistä:)

Olin suunnitellut olevani Niihamassa suojelutapahtumassa heti kymmeneltä, mutta lumitöiden takia hiukan aikataulu venyi. Olimme kuitenkin paikalla yhdentoista maissa,jolloin parkkipaikalla oli autoja kolmessa rivissä ja tienvierus täynnä. Kävimme Kipin kanssa ilmottautumassa. Meidät laitettiin Mikko Salmen leikitys listalle, jossa ennen meitä oli kuusi-seitsemän koirakkoa. Sitten menimme hiukan kiertelmään paikalla jo olevien keskelle. Oli kivaa pitkästä aikaa tavata monia palveluskoira kentältä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia.

Kun odottelimme vuoroamme Kipi sai "nenä"tervehtiä muutamia koiria, ja se sujui hienosti. Ihmisistä Kipi ei kovin piitannut, mikä tietysti helpotti paikalla kuljeskelua. Pysähtyessäni juttelemaan jonkun kanssa Kipi seisoi jaloissani täysin rauhallisena. Ei puhkumisia eikä mihinkään ryntäilyjä. Itsevarmasti vaan paikoillaan.

Sitten pääsimme leikkimään. Mikko manasi:" Mikä hel.....in tervu molari mää oon?" meidät nähdessään. Olin seurannut Mikon leikittämiä koiria ja huomattavan moni oli ollut tervu. Osa leikki vieraan kanssa varautuneesti, joku ei tehnyt sitäkään ja jotkut olivat vapautuneita leikkiessään. Ensin Mikko kyseli iän ja leikkiikö otus vieraiden kanssa. Leikkiihän tuo. Mikko otti nahkaräsyn jossa oli liina ja rävätyyi sitä Kipin edessä. Pikku koira oli heti valmis tarraamaan siihen kiinni. Ohjaaja hiukan tumpelio alussa, mutta sitten opin laittamaan hiukan vastaan remmillä. Mikko taisteli Kipin kanssa jonkin aikaa ja antoi sitten koiran voittaa. Kehuin Kipiä. Sitten kun, Kipi irrotti saaliistaan piti koiraa pitää niin, että molari pystyi veimään saaliin siltä.
Kipi yritty heti perään ja pienen vastustuksen jälkeen päästin koiran hyökkäämään räsyyn kiinni. Mikko peitti Kipin silmät ja paukutteli kylkiä, matala murina oli ainoa reaktio. Pysyi kiinni räsyssä. Taas Kipi sai voittaa. Tapporavistaessaan saalista räsyn liina löi Kipiä läpsähtäen naamalle. Mikko pyysi Kipiä tuomaan räsyn itselleen ja Kipihän vei. Sitten kaksikko taisteli niin, että Mikko makasi maassa selällään ja veteli koiraa ylitseen räsyllä.Välillä lähelle silmiään ja välillä peittäen Kipin silmät. Hyvin pysyi koira kiinni saaliissa. Sitten Kipi sai voittaa saaliin ja toi sen minulle. Leikin hetken ja sitten lopetimme.
1343687.jpg


1343690.jpg

 

1343691.jpg

 

1343693.jpg

 

1343695.jpg

Sanallisessa arviossaan Mikko kehui Kipin itsevarmuutta nuoruudesta huolimatta. Sen rohkeutta ja kykyä toimia itsenäisesti. Esim. liinan läpsähtäminen naamaan sai Kipin ainosataan räpsäyttämään silmiään, leikkiin se ei vaikuttanut mitenkään. Mikko kysyi mitä me olemme tehneet ja miten palkkaan. Kerroin TOKO ALO:n olevan valmis ja FH-jäljeltä haettavan rauhallisuutta.Palkkaus etupäässä vielä namia,ensimmäinen kerta taistelulla palkkausta seuraamisessa kokeiltu. Mikosta tekniikan opettelu namilla on hyvä ja sitten taistelulla nostetaan viettiä jolloin nostetaan myös vaatimusta. Juuri näin menee omakin ajatua!
Vielä Mikko sanoi, että jos katsoo koiraa nyt,kun mitään ei tapahdu ja koira seisoo rauhallisesti paikoillaan, voisi sitä luulla lapaseksi. Mutta sen mukaan lähtö heti, kun töitä on tarjolla kertoo kovasta itseluottamuksesta.Vähänkö mää olin ylpee mun pikku otuksesta!!

 Koska sää oli muuttunut hienon aurinkoiseksi jäimme vielä Niihamaan seuraamaan muiden leikkimisiä. Tein Kipin kanssa häiriö reenin parkkipaikalla. ALO:n liikkeet läpi taistelupalkalla,koska pikkukoiraa hiukan jännitti kentältä kuuluva haukku (sakemanni nostettiin puolustukseen). Pehmopatukan näkeminen unohdutti kaiken muun ja liikkeet suorapalkalla menivät hyvin (paikalla makuuta ei ottanut.)

Saijan 5v. tytöt Elina ja Leeni veivät Kipin pienelle kävelylle. Ensin Kipiläinen oli sitä mieltä,että mammaa en jätä,mutta lähti sitten. Takaisin päin tullessa Kipsu sitten ryntäsi niin että tyttöjen piti päästää irti remmistä. Ja Kipi löysi mamman syliin.Kotona ruoka ja uni maittoivat meille molemmille:)

Iltalenkin jälkeen tein kotipihassa paikalla makuu reenin. Meidän mäellä oli nyt rauhallista, eikä Kipi puhissut ja oli muutenkin rauhallisempi kuin viimeksi. Aika oli pitkä, palkkasin kerran välillä.