Aamulenkillä reenattiin ensin paikalla oloa 3min piilossa. Kipi todella rauhallinen ja rento. Sitten leikittiin kakejen vaihtoja,tassut teppasivat tiuhaan ja maasta ylös tuli reilusti eteenpäin hännän viuhuessa iloisesti. Ensimmäinen luoksetulo meni törmäilyksi, mutta toinen oli hieno.

Sitten tehtiin stereona (koirat aivan vierekkäin) kakeja pelkällä ääni käskyllä, oli hienon näköistä,kun molemmat tekivät vaihdot välittämättä toisistaan vaan minuun tuijottaen ja paikallaan pysyen. Sissin luoksetulo käsky "pian" oli päässyt unohtumaan. Ei lähtenyt,mutta vanha "tänne" toimi hyvin ja seisomaan pysähdys oli loistava.

Kipille uusi paikalla olo 1min piilossa, 1min näkyvillä, 30sek piilossa ja 30sek näkyvillä.Tämä oli pyllyn keikutusta ja muutenkin levoton. Noh,olin jättänyt koiran käpyjen päälle maate, mitä muuta silloin voi odottaa!*lyö itseään päähän*

Lähdettiin sitten metsään ja Kipi palkkasi itseään hakemalla metrisen karahkan pusikosta. Se ei mahtunutkaan pois tiuhaan kasvavien pikku kuusten välistä. Kipi kokeili muutamasta kohtaa, ei älynnyt kääntää sivuttain vaan pudotti karahkan pois. Luulin sen luovuttaneen,mutta mitä vielä. Koira tuli itse pois tiheiköstä ja otti kiinni karahkasta ja peruutti. Kara jäi taas kiinni runkoihin! Mutta sehän tiedetään, että kun järjen käyttö loppuu, voiman käyttö alkaa. Kipi otti käyttöön koko pienen "suojelu koiran" raivonsa ja tempaisi niin, että karahka katkesi ja tietenkin Kipille jäi puolikas suuhun. Kylläpä oli otus ylpeä itsestään:)

Sissi palkkasi myös itseään, kun oli päässyt pitkästä aikaa tekemään koira hommia. Se teki itselleen kolme kaarinoutoa. Voi sen onnea, kun sai pinkoa polkua edestakaisin.