Koska aamulenkki jäi lyhyenlaiseksi lääkäriin lähdön takia (minun), päätin tehdä pidemmän ilta lenkin. Metsässä koirat saivat hajun rusakosta ja tietty lähtivät perään. Lunta oli satanut todella paljon,hanki upottavan pehmeää,joten Sissi palasi pian takaisin luokseni.

Virhe numero 1. Päätin antaa Kipin purkaa energiaansa juoksemalla umpihangessa. Kipihän juoksi!Kohdalle sattui suuri kivi minkä ympärillä kasvoi tuuheita kuusia. Hyppäsin kiven viereen kyykkyyn ja Sissi rymysi perässäni. Käännyin pyytämään sitä lähemmäs ja Sissin liikahdettua yksi oksa vapautui Sissin takaa ja sivalsi minua silmään. SATTUU! Ei tiedä miten kauan Kipiä paikalle odottelimme,mutta sain varmistettua ettei suurempaa vahinkoa silmään tullut,vettä vuosi niin etten juuri mitään sillä nähnyt.Lopulta Kipi pyörähti paikalle:"Ai täälläks te ootte.Mulla jäi se pupu hakematta. Moi!", neiti yritti lähteä jatkamaan jahtiaan.

Virhe numero 2. Mitään tai millään ajattelematta tartuin persvilloihin kiinni, etteipäs mennä mihinkään. Kipi yhtä nopeasti minua kädestä kiinni. Sitten me keskustelimme silmästä silmään vähän suuremmilla kirjaimilla miten käytetään suuta.Hyvä,etten ripustanut koiraa sen kuusen oksalle rukkasnahaksi kuivumaan.

Virhe numero 3. Polulle palattuamme vapautin koirat heti pois jaloista pyörimästä. Taaskaan ei päässä liikkunut mitään! Mikä on koiran kannalta mukavampaa,mamma joka roikkuu karvoissa, karjuu ja on muutenkin inhottava VAI ihana jahdin huuma? Eli Kipi läkx.Kutsusta kyllä palasi ja loppu lenkillä yritin paikkailla suhteemme saamaa kolausta.

Hakeekohan kasvattaja ton otuksen pois, kun sillä on näin idiootti omistaja. Puolustus asianajaja kyllä sanoisi lieventäviksi asian haaroiksi poskiontelotulehduksesta johtuvan korva-ja päänsäryn sekä silmä ja käsi vamman. Pitäisi oppia ajattelemaan ensin ja toimimaan vasta sitten,mutta jos ihminen on varustettu belgialaisella tempperamentilla niin voiko sitä vaatia??