Koirat olivat pitkän päivän kotona kahdestaan. Minä ja Keijo kävimme Helsingissä katsomassa,kun poikamme Riku nimitettiin virkaan. Eli kadettikurssi 91 valmistui. Tilaisuus oli juhlava presidentin tervehdys puheineen ja kättely seremonioineen Linnassa. Meidät otettiin vastaan Mariankadun ovesta ja tilaisuus oli valtiosalissa (tuttuja TV:stä).

Sen jälkeen tilaisuus jatkui Kansallis Teatterin juhlavassa miljöössä. Kadetit ylennettiin yliluutnanteiksi ja he saivat todistuksensa pro gradu tutkinnoistaan. Puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala piti hienon puheen pojille/tytöille.

Olimme kotona illansuussa. Koirat olivat revetä riemusta, kun vihdoin pääsivät metsään. Olihan Maikku niitä jäljistä päätellen päästänyt omaan pihaan leikkimään.

Multavarastolla joku oli ripustanut remontti haalarit kuuseen. Näytti ihan päättömältä ihmiseltä joka seisoo kuusikossa. Minä huomasin sen ennen koiria ja halusin nähdä niiden reaktiot tähän mörköön. Hienovaraisesti pidättelin Sissiä, että Kipi joukon edellä kohtaisi sen yksin. Luulin Kipin ohittavan ilmestyksen huomaamatta sitä lainkaan, mutta jo ohitettuaan sen Kipi tajusi jonkun seisovan liikkumatta. Niskakarvat nousivat pystyyn, liike pysähtyi sekunniksi ja sitten tyttö meni haistelemaan haalarin punttia. Se siitä. Sissi tyytyi vain vilkaisemaan mokomaa ja matka jatkui.