Todelliset kolmannentoista päivän reenit:( Tuntui ettei mikään onnistunut. Siis pitkästä aikaa yhdessä Tiinan ja Kiden kanssa päiväkodilla, me mokailemassa ja Kide näyttämässä hienoa edistymistään. Molemmilla tähtäimessä uusi luokka n.kuukauden päästä.

Kipillä aloitettiin niinkuin viimeksikin vauhdin poisto tunnarilla. Nyt mukaan tuli uusi virhe, eli Kipi lähti heti, kun käänyin takaisin lähetys suuntaan. Ja lujaa! Kolmella kapulalla kolme toistoa ja eri muodostelmat. Ensimmäinen pelkkää tappelua vauhdista ja kapuloiden töykkimistä ja nostelua. Toisessa vauhtia liikaa (mitä siis jarrutin liinalla), mutta nenä oli mukana kapuloilla. Pidin pienen puhuttelun ennen kolmatta ja se auttoi. Vauhti maltillisempaa ja hyvä nenän käyttö. Ei mee perille mitä haetaan! En kylläkään itsekkään muista antaa aina samaa tipsiä ennen liikettä. SiihenKIN pitäisi muistaa keskittyä.

Sitten ruutu. Hienolla vauhdilla suoraan yli takalinjasta, kuulematta seiso käskyä  ja nopea maahan meno. Siis ruudun takana ilman lupaa. Toinen aivan samanlainen. Taas puhuteltiin neitiä! Sitten sivusta sisään, mutta pysähtyi käskystä seisomaan. Ulkona takaa mistä sain siirto käskyllä keskelle ruutua.Tästä palkkaa. Uudelleen sivusta sisään,mutta pysähtyi ruutuun. Kun kävelin kuviota horjahdin juuri viimeisen käännöksen jälkeen, mikä sai Kipin lähtemään perääni. Palautus takaisin ja horjahtelu kävelyä.Nyt pysyi hyvin. Hienosti kutsusta sivulle. Lopulta onnistui kisamaisesti koko liike (ilman maahan käskyä).

Seuraamista kaikilla nopeuksilla, käännöksillä paikallaan ja askel siirtymiä. Alussa hyvää seuraamista ja sitten yhtäkkiä se vaan hajosi. Muistutuksen paikka. Sitten vielä pikku pätkä hyvin.

Jäävät liikkeet kaikki onnistuivat ekoilla kerroilla.Istuminen hidas, muut hyvin.

Kaukot hyvin hyppimällä, mutta puoli omaa mittaa taaksepäin. En oikein saanut Kipiä seisomasta istumaan eteenpäin siirtyen. Kipi siirtyy voimakkaasti taakse. Ihme ongelmia!

Luoksetulo kisamaisesti. Seiso käskyn kohdalla piti pudistella päätä joten käsi merkki meinasi jäädä näkemättä,pysähtyi kuitenkin. Maahan meno hieno ja hyvät vauhdit.

Loppuun tunnari muuten kisamaisesti, mutta liinan kanssa. Ei varastanut lähdössä. Vauhtia aikas paljon ja yritykseni hidastaa liinalla sai sormeni palamaan, kun liina kiristyi niin äkkiä. Nopealla tarkistuksella Kipi toi oman.

Voi jessus mitä kiehumista meillä molemmilla. Sanoin Kipille palauttavani sen kas.....ei vainkaan. Leirillä olis heti löytynyt monta uutta kotia, joten sillä ei voi koiraa kiristää.Täytyy koittaa kouluttaa sitä;)

Sissi teki pari noudon nostoa ja merkille menoa. Sai purkaa itseään patukan puremisella Sitten Kide reenasi välissä. Ja Kipille vielä tunnelman kohotukseksi ruutua. Ensin suoraan ruutuun ja seiso pysäytys. Hieno! Sitten merkin kautta ruutuun, seiso ja maahan.Hyvä!  Vielä pari merkille menoa. Kaikista pallo palkkaa.

Ai niin, oli melkein unohtua. Perjantai iltalenkiltä palatessamme poliisi pysäytti minut lenkkipolulla. Kyseli ollaanko nähty miestä juoksemassa tai muuten oudosti käyttäytyen. Sanoin olleeni metsässä, eikä siellä näkynyt ketään. Sain selittää tarkemmin alueen missä olin liikkunut. Kipi yritti myös olla avulias ja aikoi kiivetä maijaan sivuikkinasta sisälle. "Hei poliisi-setä! Mä oon hyvä poliisikoira; pääsenks mä ajelulle!". Kysyin, mitä on tapahtunut ja poliisit kertoivat, että kioskilla joku oli tehnyt pahaa.

Aamulehdestä sain lukea, että kolme ihmistä oli ryöstänyt sieltä rahaa puukolla uhaten. Puoli kahdessan illalla.

Sunnuntai illalla laitoin Sissin etsimään suppilovahveroita. Ensin tarkoituksella alueelle missä kasvoi kangassientä ja keltahaarakasta, muttei suppiloita. Hienosti Susi etsi ja sitten sanoi, ei täällä mitään oo. Sitten alueelle missä on aina ollut suppiksia. Sissi lähti ihan kuin olisi jäljellä ollut ja ilmaisi sienet. Olihan niitä vaikkakin tosi pieniä vielä. Käpypalkkaa! Uudellee samalla tuloksella. Sanoin Sissille, että nyt riittää nää on niin pieniä ettei kannata vielä etsiä enempää. Lähdin kävelemään pois. Katsoin taakseni, mihin Susi jäi ja näin koiran tuijottavan sammaleesaan. Käskin sitä lähtemään mukaan, mutta tuijotus jatkui. Menin katsomaan mikä siellä on. Sissi ilmaisi sientä, mutta minä en nähnyt mitään. Käskin: näytä! Vaikka olin varma, ettei siinä ole mitään. Sissi kuopaisi sammalta ja tuijotti edelleen. En vieläkään nähnyt mitään ja käskin uudelleen: näytä. Sissi tunki kuononsa sammaleen sisään. Katsoin vielä lähempää ja olihan siellä suppiolvahvaron pienen pieni alku. Siis nuppineulaa pienempi. Pakkohan siitä oli käpy koiralle antaa:)

Sissin kunto menee tällä hetkellä vuoristorataa. Toisena päivänä ei minkäänlaisia oireita ja heti seuraavana tulee taas heikotusta. Vielä keskiviikkoon asti tällä lääkityksellä, katsotaan sitten mihin muuttuu.