Aamulenkin jälkeen olin lähdössä jouluostoksille. Lenkillä jo olin miettinyt valmiiksi minkälaisen reitin siellä teen.
Pakko suunnitella valmiiksi; minä nimittäin inhoan ostoksilla huuhailua. Kotiin päästyämme laitoin koirien ruuat ja Sissin kaikki lääkkeet ruokapöydälle valmiiksi. Kutsuin Sissin keittiöön lääkittäväksi. Kipi tapansa mukaan tilannetta seuraamassa vieressä. Ajatukseni olivat edelleen jouluisia. Tiedän varmasti antaneeni silmätipat Sissille. Sitten sydänlääkkeet, molemmat, sormiin ja kidasta kiinni ja syvälle kurkkuun. Käännyin laittamaan silmätipat jääkaappiin ja siinä vaiheessa tajusin. SE KITA OLI KIPIN !!!!!!!! Uudelleen käsi kurkkuun,mutta eihän sitä mahalaukkuun asti saa.

Hirveä hätäännys. PALOKUNTA, PELASTUSLAITOS, NIIINAAAA. Rauhotuin sen verran,että sain syötettyä Kipille nakkimuruun pyöritettynä suolaa. Eläinlääkärit eivät ennen klo 11 lauantaina vastaa. Netissä ei kerrottu mitään muuta apua,kun juuri oksetus. Ja Kipi oksensi. Fortekur on niin pieni ja annetaan vaan puolikas eli sitä en oksennuksessa nähnyt. Vetmedin on kirkas oranssi kapseli ja se sulanut kuori sieltä löytyi.

Nyt sain jo elukkalääkärin langattomaanpäähän. Milligrammojen laskutoimitus ja lohdutus,ettei pitäisi tulla muuta kun rytmihäiriöitä. Siellä oli kuitenkin se sana "pitäisi". Eli se niistä jouluostoksista, jäin kotiin vahtimaan koiraa. Varmaankin Kipiin jotenkin vaikutti sillä sen korvat menivät kylmiksi ja se roikotti korviaan ihan hassusti. Muuten ei mitään.Ninakin soitti ja lohdutti,ettei belgi niin helposti henkeään heitä. Huh,selvittiin säikähdyksellä!!