Lauantaina hakureeneissä tehtiin uusi yritys hajuhaulle. Nyt tuulta oli reippaasti, joten siksi otin myös näin. Ensimmäinen maalimies oli n.30 metrissä haamuna tuulen alla. Maaston vuoksi haamun heilumiset eivät näkyneet koiraperspektiivistä vaan piti nostaa Kipi seisomaan takatassuilleen. Ja sitten lähetys. Hienosti Kipi päätyi suoraan makkarakipolle. Olin lisännyt ohjelmaan hiukan käyttäytymistä maalimiehellä ja ohjeistanut heidät  komentamaan Kipi ensin maahan ja sitten vasta antamaan herkkua. Kuulemma toimi.

Toinen mm oli sitten hajuhaku. Minusta näytti,että Kipi sai hajun jo keskilinjalla, mutta epävarmana asiasta lähdin sen perässä. Noin kymmenen metrin jälkeen päästin liinasta irti ja neiti pinkoi metsään. Tosi nätti suora pisto. Paluu maalimiehen kanssa sujui melkein peille asti.

Kolmas äijä oli haamuna ja tämänkin Kipi löysi hyvin. Maahan menon jälkeen sai makkaraa ja siinä vaiheessa meinasi tulla kiire mamman luo, mutta pysyi kuitenkin maalimiehen mukana lähes keskilinjalle asti.

Neljäs taas hajuhaulla. Äijä oli mennyt metsään minun näkemättäni, joten valitsin lähetyspaikan hiukan umpimähkään. Lumessa näkyi jäljet, joten menin niistä yli etten lähetä jäljelle. Kipi lähti suoraan metsään,mutta alkoi sitten kääntyä sinne jäljelle, joten estin sen ja käskin etsiä äijää. Kipi juoksi hiukan suoraan ja kääntyi taas. Olin päästänyt liinasta irti, joten annoin koiran mennä. Yllätyksekseni Kipi tuli äijälle, mutta jäi metrin päähän ja katsoi "saakohan tänne mennä?". Onneksi maalimiehen kasvojen näkeminen sai sen menemään perille asti. Molarin kanssa keskustelu selvitti, etteivät ne jäljet olleet hänen vaan jotkut vanhat. Koira oli siis taas kerran tehnyt oikein, mutta minä tumpeloin.

Otettiin sitten viides äijä pakona ja kovalla hetsauksella,ettei Kipiläisen pieneen päähän jää pahaa mieltä. Voihan vitsi millä vauhdilla Kipi metsään ampaisi. Teki matkalla täysvoltin kompastuttuaan monttuun. Hetken pelkäsin sen palaavan takaisin, etteikö tännekkään saa mennä, kun joku potkii persauksille. Mitä vielä, hienosti käskystä maahan ja sitten makkaraa nassuun. Nyt oli taas kiire minun luokseni, joten sanoin, että anntaa tulla vaan ja palkkasin itsekkin hienosti toimivaa pikku neitiä. Myös kehuminen oli ruhtinaallista.

Metsä oli taas "puhdas" jottei Kipi jäljestä. Täytynee kohta jo uskaltaa tehdä poikittain tallattuun metsään sille harjoitus, ettei jäädä liikaa tähän hajuttomaan vaiheeseen. Myös koiran kiire minun tyköni pitää ottaa jollain lailla huomioon. Riittääkö Kipille että se saa maalimieheltä palkan ja saa heti tulla pois . Siitähän olen tekemässä rulla-koiraa niin niihän se tulee toimimaan kuitenkin. Ja se maahan meno maalimiehellä tähtää juuri rullan hakemiseen.Kipin kanssa on vaan niin hauska tehdä mitä vaan koska se on niin kuuliainen. Ja tekee täysillä, vaikka minä mokailen.

Sunnuntaina tolkoiltiin navetalla. Ensin paikalla olot ryhmässä. Ei huomautettavaa. Sitten idioottirinkiä. Siihen olin suunnitellut "putoavan kipon". Eli kävelin ja käskytin koiraa ihan tavallisesti, mutta käskyn kanssa yhtaikaa pudotin kipon missä ruokaa ja jatkoin tavallisesti matkaani. Tultuani koiran luo palkkasin sen kiposta. Ensin asennot kääntyivät sisään päin, mutta toistoilla ne tulivat suoriksi. Siis sitten kun minä opin pudottamaan kipon reilusti ulkopuolelle seuraamisen linjasta. Maahan menot ja istumiset tulivat todella näyttäviksi. Tämä taitaa ahneelle toimia.

Toisella osalla tehtiin pitkästä aikaa ohjattua noutoa. Ja sen huomasi. Kipillä oli intoa, kun pienessä kylässä,mutta aivot oli jäänyt narikkaan. Merkille asti liike sujui, mutta suunnat aivan hukassa. Keskimmäinen mikä varmaankin selkeimmin esillä veti puoleensa niinkuin hunaja mehiläistä. Eikä mitään oivalluksen poikastakaan uudesta ohjaus käskystä. Hermo meinas mennä.Hinkkaamalla saatiin onnistumaan molempien puolien haku. Hu huijaa! Yllättävää,että kaikkee pitää reenata

Otin vielä lelulla palkaten hyppyjä: esteen takana seiso, maahan, istu ja paluu hyppy ettei jää huono fiilis hinkkaamisesta.

Kohta lumet on poissa eikä pakkasta ole niin päästään ulko reeneihin ja silloin ei aika rajoita tekemistä.Sitten siirrtyään kokeen omaisiin reeneihin.