Kasvattaja-Nina, äitikoira Pöty ja sisko Hedi tuiivat lauantaina Tampereelle. Pääsin mukaan mammakoiran astutus reissulle. Siinä ei kauan vierähtänyt, kun asialla oli hommaan tottunut urho. Sitten mentiin siskosten kanssa koulun kentälle reenaamaan.

Kipin kanssa tehtiin pitkästä aikaa pk-juttuja. Seuraamisessa meistä ei kumpikaan ensimmäisellä kerralla osannut tehdä täyskäännöstä. Pienellä muistelulla ja yhteen törmäilyllä saatiin kuitenkin juttu luistamaan. Tosin käsiapua piti käyttää (so not). Jäävät liikkeet ja luoksetulo sujuivat ongelmitta. Sitten vietiin yhdessä riekkuen iso motskari eteen lähetystä varten. Tein ensin noutoa 1 kg:n kapulalla. Kipin mieli paloi koko ajan moskariin, mutta teki kuitenkin noudot . Eteenlähetys oli sitten odotetun räjähtävä. Ja motskun kanssa palaava tyttökoira ylpeydestä kaksinkertaiseksi paisunut.

Ilta vireähti belgimäisessä keskustelussa. Rodun tilaa pohdittiin terveyden, ulkomuodon ja luonteiden kautta. Nina valotti myös tuomarityöskentelyn saloja meikäläiselle, joka ei siitä oikein mitään ymmärrä. Aikaa olisi varmasti saatu kulumaan enemmänkin , mutta sunnuntai aamuna reeneihin lähtö "pakotti" meidät nukkumaan.

Navetalle oli kokoontunueet melkein kaikki ryhmäläiset, joten tupla-tunneille oli käyttäjiä. Ensimmäisellä  puoliskolla tehtiin Kipin kanssa idioottirinkiä.  Siinä  tein käännökset oikealla ja provosoin vartalolla käännöksiä. Seisominen oli vaikein saada kääntymään ulospäin.    Itseasiassa istuminen ja maahan meno eivät olekaan niin vinoja, joten en niitä niin paljon hinkannutkaan. Ruokapalkkaa. Sitten luoksetulo liikkeenä ja ruutu heti perään.( Nyt kaikki merkit olivat sananlaisia oransseja kartioita.) Sari oli piilossa valmiina ottamaan kipon pois/avaamaan sen riippuen siitä mitä Kipi tekee. Kipi lähti epäröimättä vauhdilla  ruutuun. Ja minä ennakoin hiukan liikaa ja pysäytin Kipin juuri ennen ruutua. Hyvä pysähdys. Uudella käskyllä Kipi haki itsensä ruutuun. Katsoi kyllä luoksetulon jättöpaikkaa ja silloin olin jo valmis ampumaan itseni, että minä sitten pilaan jo edistyksemme omalla hosumisellani. Onneksi koira ratkaisi jutun oikein ja Sari pääsi palkkaamaan Kipin.

Toisella puoliskolla tehtiin provosointi seuraamista. Paljon käännöksiä, juoksua ja pikku askelia. Ja tietty saatiin Kipi komentamaan "päätä nyt jo mihin meet tai annna edes välillä palkkaa!!! ". Kerta karjaisu "PER%%#¤"&LE" ja sen jälkeen ei ääntäkään. Riehuttiin pehmopatukalla. Sitten hain ruokakipon ja tunnari välineet. Kipi kävi todella kuumana, joten en hämmästynyt, kun ensin nousi väärä. En ottanut sitä vaan uudela "etsi" käskyllä Kipi lähti takaisin kapuloille. Nyt tuli oikea ja minun piti HUOM! PITI muistuttaa "pidä", mutta suustani tulikin "etsi". Nyt joku olisi voinut ampua minut! Kipi oli lähdässä takaisin kapuloille, mutta sain sen houkuteltua pois ja nostamaan oikean kapulan uudelleen suuhun. Ruokapalkkaa.

Koska osalla väestä ei ollut mahdollisuutta reenaamiseen pidennetyllä vuorolla päästiin me vielä tekemään lisää. Otettiin A-esteellä noutoa. Mukaani ei ollut tullut kuin ohjatun kapulat, joten Lili siirteli heittoja riittävän kauas Kipin niitä hakea.  Hyvin sujui. Lopuksi kaukokäskyjä. Ensin liikkeenä joka todella hyvin.Sitten pelkillä suullisilla käskyillä. Sekin hyvin. Vielä pelkillä käsimerkeillä. Siinä  Kipi oli sitä mieltä, ettei sille oltu koskaan näytetty "istu" merkkiä.  Kun asiaa sitten hinkattiin oli marmattaminen melkoista. Katsojilla oli hauskaa.

Iltalenkillä haettiin Sissi mummulta kotiin, missä se oli ollut hemmottelu lomalla. Kyllä uni maittoi näin toimeliaan viikonlopun jälkeen.

Ai niin, piti kertomani vielä omasta tilanteesta. Nyt on valoa tunnelin päässä. Neurokirurgi löysi kolmen välilevyn pullistumat joista yksi painaa hermon lyttyyn. Tästä siis voimakkaat kivut. Koska olen perusterve tamperelainen pääsen Vammalaan leikkaukseen alle kuukauden sisällä. TAYS:n "Vammala-projekti" on kuulemma kirurgin taivas, niin hienot puitteet TAYS on sinne tehnyt. Sairaalassa olen vain vuorokauden mikä myös vieritti kiven sydämeltä. Ei tarvitse kantaa huolta koirien hoidosta/hoitamatta jättämisestä. Nyt sitten odottelen kutsua sairaalaan minne kirurgin mukaan kivut jäävät. Hu hu joko vihdoin helpottais!