Vihdoinkin sisällä reenaamassa, paikalla valot ja seurana Lili ja Sari! Mua kun ei mikään ole saanut innostumaan hämärällä parkkipaikalla yksin reenaamisesta (vaikka olis kyllä tarpeen). Olin yrittänyt miettiä tekemiset valmiiksi, mutta aivot löivät tyhjää. Mitään muuta (isompaa) ongelmaahan viime viikonlopun kisassa ei ilmennyt paitsi se ÄÄNI.

Suurimman syyn siitä laitan Kipin hormoonien piikkiin. Neiti-koiralla on nyt "pennut". Ja se ilmenee narinana, marinana ja piippauksena. Myös mahtailu on kokoa Suomen valtio ja tästä kärsii Sissi. Kipi yrittää kaikin tavoin saada Sissin tappelemaan: tökkii Sissiä lapaan, yrittää hypätä selkään, vahtii lelujaan ja minua. Sisällä Sissi saa maata rauhassa omalla paikallaan, mutta muualla Kipi käy ärsyttämässä kokoajan. Ulkona pitää kulkea kokoajan eteenpäin, jos pysähdyn vaikka kengän nauhoja sitomaan alkaa ärsyttäminen heti.Muilla koirille pitää äristä ja eilen illalla pimeässä Kipi murisi jopa ihmisille. Rasittavaa

Se selityksistä! Päätin yhteis keskustelun päätteeksi aloittaa ääneen puuttumisen "homma loppuu ääneen" systeemin. Tehtiin seuraamista missä paljon käännöksiä ja pysähdyksiä. Yllättävän pitkään Kipi kesti, mutta huomasin kyllä milloin alkoi kierrokset  nousta. Niinpä sitten juoksuun lähdettäessä Kipi haukahti. Ärähdin sille ja vein pois niskavilloista.

Lili teki Qiran kanssa välissä ja sitten Kipi uusinta yritykseen. Tulos samanlainen. Taas jäähylle!

Sarin ja Tuikun jälkeen taas seuraamaan. Nyt Kipistä näki, että se oli hiukan paineessa (hiukan väljä ja edessä). Ja pidätteli itseään hienosti. Alkuun taas paljon kaikkea pientä ja sitten juoksuun. Kahden askeleen jälkeen RUOKAA!! Tehtiin ruutua. Merkille ok. Ei mitään kiitolaukkaa, mutta reippaasti kuitenkin. Hienosti ruutuun missä minä pysäytän liian aikaisin. Däämmm! Uudelleen lähetyksessä annoin huonosti käsimerkin ja Kipi lähti sinne huitaisun suuntaan. Eli hallin toiseen reunaan. Noh, sitten minä keskityin itseeni ja sain koiran sinne minne pitääkin. Tehtiin muutama kutsu-ruutu. Sama homma tässäkin. Jos en näyttänyt Kipille kunnolla merkin suuntaa mihin pitää mennä se lähti huitaisun suuntaan.

Viimeisessä osassa tehtiin tunnari. Liikkuri-Sari yritti tehdä minulle yllärin ja laittoi kapulat "kurki auraan". Minähän en hämmästy mistään. Eikä Kipikään vaan se teki hienon työn. Sitten hyppynoutoa puukapulalla. Ainoa virhe oli kapulan pyöräytys luovutuksessa. Uusinnassa Kipi suorastaan sukelsi syliin!!!!!!

Kipi lukee minua todella tarkasti. Yhdessä kohtaa seuraamista Lili käskytti "käännös vasempaan" ja minä käänsin pääni oikealle,sitten tajusin mihin piti kääntyä ja käännyin vasemmalle. Olin kompastua Kipin joka oli siis käänytmässä oikealle mihin olin sille tipsin antanut. Ja ne käsimerkkien huitaisut! Kipihän lähtee juuri sinne mihin käsi osoittaa. Pitää muistaa itsekontrolli!!

Mukavassa seurassa tulee hyvälle tuulelle ja reenaamisen ohella saa parantaa myös maailmaa