Koska pakkasherra päätti kiristellä otettaan oikein kunnolla (yöllä pakkanen kävi n. -30 asteessa) ja sitten aamulla alkoi sataa lunta, ei me lähdetty koululle reenaamaan. Eihän siellä kuitenkaan sunnuntaina aura käy. Metsään siis! Sielläpä olikin kaunista Ihankuin olisi valkoisessa pitsissä kulkenut. Lähdimme ensin isolle sähkölinjalle. Siellä pitkää suoraa riittää, joten aloin tehdä Kipille eteenlähetyksiä. Pakko oli päästää myös Sissi juoksemaan, kun se niin anovasti pyysi. Koska lelua ei tullut mukaan käytin omaa rukkastani. Kipin mielikuva edestä löytyvästä esineestä on niin voimakas, että yhden kerran kun en sitä rukkasta ollut jättänyt vaan päätin huutaa "maahan", Kipi vielä palattuaan tyköni tuijotteli kaukaisuuteen, että tonne se esine jäi. Tämän lähetyksen tein molemmille koirille, ensin Kipi matkaan ja sitten Sissi perään. Kun Sissi oli n. 40 m päässä ja Kipi n.70 m huusin "maahan". Jäin ihmettelemään Sissin nopeaa sukellusta kunnes tajusin Kipin juoksevan yhä eteenpäin. Se kerkisi varmaankin 100 metriin ennenkun tajusin uusia käskyn. Kehuin ressut ja ne juoksivat tyköni saamaan namia. Tästä Kipi olisi rynnännyt uudelleen etsimään sitä luvattua esinettä

Sitten me jatkoimme polulle jota kukaan muu ei ollut mennyt , joten kahlasimma n.40cm hangessa. Kipi metsästi myyriä.  Kun se "kettu loikkasi" hankeen pää edellä  ei siitä jäänyt näkyviin kun selkä ja häntä. Pysähdyin putsaamaan Sissin tassuista jääkökköjä ja saimme niskaamme kunnon lumisuihkun. Latvustossa käyvä tuuli sai suuret kuuset tyhjentämään lumikuormansa juuri silloin. Kyllä siinä  tuli pestyksi pois kaikki arjen murheet. Olisipa ollut kamera mukana.