Päivät menee liian lujaa. Kaikkee pitäis tehdä,mutta ei saa aikaiseksi. Jotain kuitenkin.

Viime sunnuntaina oli Tallilta varattu kaksi tuntia aikaa ja sitten paikalle pääsivät vaan minä ja Sari. Ruhtinaallisesti aikaa. Olin paikalla ensimmäisenä, joten aloitettiin Kipin kanssa hurjuuttelemalla agiesteillä. Hyppy sarjoja, A-estettä, puomia, muuria ja putkia.Pujottelua reenattiin namiohjauksella muutamaan kertaan. Vitsi miten nopee oppinen otus. Kipille pitäisi löytää agi-ohjaaja. Se on niin hyvä!  Kun Sari tuli paikalle oli pakko näyttää meidän "rata".

Sitten tokoteltiin pieniä pätkiä vuorotellen. Kipille muistaakseni luoksetulon jättöjä, Sari vahti että Kipi ei pyörittele pyllyään. Muutaman kerran palasin palkkaamaan ja lopuksi tein koko liikkeen. Idari missä tarkkailin pysähdyksiä: reakoiko liikkuriin;ei ja asentojen suoruuteen; seisominen on vino. Jos minä liikun Kipi hyppäyttää etutassut keskelle päin jos pysähdyn Kipi jää suoraan. Hyppy noutoa puukapulalla,mitä yritin heittää vinoon,mutta pomppi ihan ennakoimattomasti kumimatolla.Kerran onnistuin saamaan kapulan esteen viereen ja vieläpä laipalleen pystyyn. Sen Kipi ratkaisi hienosti. Nosti kapulan ja katsoi minua, mutta lähti esteen taakse ja hyppäsi yli. Samaa tunnari kapulalla. Muistuttelin pitämisestä. Seuraamistakin tehtiin. Suht'hyvää. Talliin oli tullut maan kautta eli maton alle vettä,mikä pursui sieltä lammikoiksi  tai oli jäätynyt maton alle ja se ratisi toisin paikoin askelten alla. Ruutua tein nopealla tempolla ruutu->seiso->maa oikeaa paikkaa vahvistaen ja Kipin piti käyttää korvia. Merkkiä idarissa vauhdista palkaten. Kaket liikkeenä,siirtyi eteenpäin 10cm.

Illalla pesin ja föönasin Sissin.Huono idea eilisen siivouksen jälkeen. Nyt on pohjavillaa joka paikassa

Tiistaina käytin koirat Veterissä.Kipille rokotukset ja Sissiltä DNA näyte. Ell oli kyllä maailman surkein verinäytteen ottaja. Ronkki Sissin jalkaa monta minuttia ennenkun sai neulan suoneen. Sitten se putki ei meinannut täyttyä millään. Vanha akka oli hätää kärsimässä,kun tassut luisti liukkaalla lattialla ja muutenkin istuminen on hankalaa. Minä nostelin toista istumaan ja syöttelin namia. Sissi ei protestoinut kertaakaan, mutta oli kyllä surkeuden perikuva. Taisi olla viimeinen kerta, kun vien Sissin lääkäriin,jos ei ole tosi kyseessä. Aikas koville otti: illalla oli rytmihäiriöitä eikä ruoka maistunut ja aamulla vatsa sekaisin. Onneksi keskiviikkoiltana Sissi oli jo pirteämpi.

Kevät on tullut ja lumet sulaa vauhdilla. Pitäisi pystyä päästämään koiria omaan pihaan päivisin, että pihapajusta pesäpaikkaa varaileva harakka tajuaisi mennä muualle. Sitä meteliä ei kestä mikä niistä kesän aikana lähtee!