Koska mitään tavoitteellista ei tällä hetkellä Kipin kanssa  kuulu ohjelmistoon on reenaaminen ollut leikkimistä ja energian purkua. Seuraamista on tehty paljon, mutta ei mitään tokomaista; ei lähellekkään. Takaperin kävelyä, sivuttain kävelyä, ympyröitä molempiin suuntiin, kaikkea tätä hitaasti tai juosten jne, jne...

Luoksetulon pysäytyksiä erilaisilla matkoilla, peruuttamisesta palaten, liikkeen omaisesti, eteen lähetyksen kautta jne, jne...

Kaukokäskyjä ilta ruoalla kierroksia halliten, liikkeiden suuntia taaksepäin vahvistaen, kymmeniä vaihtoja peräkkäin eli kuuntelua vahvistaen jne, jne....

Tunnaria  myös kierrosten hallinnan kautta: useita toistoja peräkkäin eli turhauman kautta rauhaa etsien, etuhammas nostoa vahvistaen, luovutuksen rauhallisuutta etsien, jne, jne...

Todella pitkiä eteenlähetyksiä ja pudotetun esineen noutoja. Hiukan myös esineruutua on tullut tehdyksi.

Himmin niskamurtuman (27.11)  kuntoutuminen on ollut päälimmäisenä ajatuksissa. Jatkuvaa vahtimista vaativa potilas ei ole helppo tapaus työssä käyville. Onneksi mummu pelasti ja otti Himmin hoitoonsa. Hanna ja Riku ovat asuneet mummulla liikenevän vapaa-aikansa. Minä olen myös osallistunut mahdollisuuksieni mukaan hoitorinkiin. Himmin kuntoutuminen on ollut ällistyttävän nopeaa. Kaikki neljä jalkaansa hukannut pikku-otus nousi seisomaan neljä päivää diagnoosin jälkeen. Nyt on kulunut kaksi viikkoa ja Himmi käy jo puolen tunnin lenkillä. Iltaisin vielä takapää horjuu, kun alkaa päivän touhut väsyttämääm. Aamuisin virtaa olisi kovastikkin ja nyt pitäisi keksiä aktiviteetteja mitkä sopivat vamman kanssa yhteen.

Jalkojen mobilisaatio on kuulunut 4-6 kertaa päivässä ohjelmaan.

Selkähieronta rentouttaa pientä potilasta.

Hanna & Himmi