Pirkanmaan Käyttökoira yhdistys järjesti perinteisen kevät tokon. Sää oli aurinkoinen -5, mutta kova tuuli lisäsi kylmyyttä.Tuomarina Tiina Heino.

Kenttä oli haastava: aurattu sileällä auralla ja kova tuuli vielä silitti, joten oli liukas. Aurauksesta jääneet lumikököt olivat jäätyneet kentälle, piti olla tarkkana seuraamisessa ettei kompastu tai luikastu. Ensin tehtiin paikalla olot peräkkäin ja sitten yksilöt kahdessa osassa sekoitetussa järjestyksessä.

Kipin suoritus

1) paikalla istuminen 2min 9; piippasi hiljaa pari kertaa

2) paikalla makuu 4min häirittynä 9½ ; meni hitaasti maahan. olin laittanut numerolapun vasemman rinnan päälle ja tuuli läpätti sitä juuri kun piti antaa käsky

sitten yksilö suoritus (kokeessa oli seitsemän EVL-koirakkoa, me numerolla4)

3) lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno.... 8; Kipi luisti ruudussa takarajalle enkä arvannut siitä huutaa maahan vaan siirsin koiraa keskemmälle eli kaksoiskäsky

4) seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: hidas istuminen, epäilen liukasta alustaa

5) seuraaminen 9½ ; meinasin kerran liukastua itse ja kerran Kipin ja minun jalat sotkeentuivat kun Kipi liukastui

6) metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten 8; Kipi ponnisti varovasti luikkaalla alustalla ja takakynnet rapsahtivat esteeseen, alastulon jälkeen se kaatui kyljelleen, jatkoi hienosti liikkeen loppuun

Tästä poikki. Kipi ei palkkaantunut lelusta vaan odotti ilmeisesti ruokaa.

7) luoksetulo, seisominen ja maahanmeno 10

8) kauko-ohjaus 9; siirtyi hiukan taaksepäin

9) ohjattu noutaminen 8; tuomarin mielestä Kipi leikitteli kapulalla, minusta törmääminen etujaloilla kapulaan johtui liukkaasta kentästä, Kipi yritti jarruttaa mutta törmäsi kapulaan, pyöräytti kerran kapulaa luovutuksessa

10) tunnistusnouto 9; sama juttu. yksi kapuloista lensi metrin päähän rivistä, kun Kipi jarrutti

Yhteensä 284,5 ja luokkavoitto.Kipi oli mielestäni huonossa mielentilassa, kun lähdimme paikalla oloihin. Valeraskaus on pahimmillaan ja koira oli aivan alistuneen näköinen. Onneksi yksilöissä ruutu ensimmäisenä liikkeenä sai mielen avautumaan. Kehässä pystyin kehumaan+taputtamaan eikä Kipi kiehunut. Tunnarin jättöpaikalle mennessä Kipi marisi, komensin siitä "ei" ja se riitti.

Hieno fiilis! Puolen vuoden tauko, edellisen kisan katastrofi ja uudenlainen reenaaminen saivat aamulla jännityksen nousemaan melko kovaksi. Kehään mennessä oli kuitenkin saanut itseni meditoitua rauhalliseksi.Vaikeuksien kautta voittoon!!