Pitkänperjantain "kili pailujen" lisäksi meni koko pääsiäinen varsin koiramaisissa merkeissä.

Lauantaina pääsiäis lounaalla nautittujen herkkujen jälkeen Kipi ja Himmi pääsivät yhdessä metsä lenkille. Niiden molempien kanssa odotellaan osteopaatin käyntiä. Kumpikin voivat hyvin ja nauttivatk kun metsässä pääsee juoksemaan muuallakin kuin polulla lumien lähdettyä pikavauhtia.

Sunnuntaina Pohjois-Hämeen Kennelpiiri järjesti Ahlmanin Ammattiopistolla Koiranpäivä tapahtuman. Kipi kutsuttiin sinne toko-näytöksen pitäjäksi. Päivä oli todellakin koira-aiheinen: No-How kasvattaja Nina piti luennon pennun/harrastuskoiran valinnasta, Hanna Orava luennoi kisakoiran valmentautumisesta, oli agi, pk-tottis- ja toko näytökset. Kipi suoritti oman osuutensa todella mallikkaasti. Paikalla oli mukavasti väkeä ja kaunis aurinkoinen ilma.

Illalla suuntasimme vielä Ninan ja Hedin kanssa metsään esineruutuilemaan. Tallasimme n. 40x25m alueen muuten selkeään metsään, mutta pohja oli melko risukkoinen. Olin suunnitellut Kipille "valintatalo" reenit. Tarkoituksena kylvää vieraita esineitä monta metsään ja yhdessä kävelemällä "yllättäen" niitä sieltä löytää. Ja saada Kipi tajuamaan, että esine on valuuttaa millä minulta voi ostaa herkkua. Hedi vielä avusti käyttämällä suussaan kaikki Kipille käytettävät vieraat esineet.

Kun otin Kipin autosta ja puin pk-liivit päälle, huomasin koiran käyvän todella kovilla kierroksilla. Siirtyessämme aluetta kohti, päätin muuttaa suunnitelmaa. Syynä se ettei Kipi olisi kävellyt metriäkään minun kanssani. Se oli tullut tekemään vauhdikasta työtä. Päätin siis katsoa paljonko se apuja tarvii, kunhan tekee ensin itse. Ja tekihän Kipi. Vauhdikkaita pistoja, ei tosin ihan sinne mihin näytin, mutta löytyi esineitäkin. Jopa vaikea 3x5 cm muovinen avaimenperä nousi. Neljännestä esineestä Kipi ansaitsi herkkuja ruhtinaallisesti.

Minun pitää muistaa siirtyä alueen reunalla!! Kipille pitäisi saada rauhallisempi suu luovutukseen. Muuten super hieno reeni:)

Maanantaina aamuvarhaisella päätin tehdä jäljen. Ajatuksena piikkien vahvistaminen ja vanha jälki. Koska en edellisten kokemusten pohjalta uskalla maahan ruokaa laittaa, on ainoa tapa vahvistaa uutta asiaa toistot! Jana ylämäkeen 20 m, pituus 800m, kaksi piikkiä, kaksi kulmaa sekä oikealle että vasemmalle vanhentui 2,5 tuntia. Kipi lähti hiukan epävarmasti janalle, mutta vauhti kiihtyi puolivälin jälkeen. Nappasi hajun reilun metrin ennen ja lähti jäljelle. Ensimmäinen pitkä suora oli ilman keppiä ja päättyi piikkiin. Kipi ajoi yli ja lähti isolla ympyrällä etsimään jälkeä, tällä kertaa muistin itse olla ohjaamatta ja kävelin perässä. Kun KIpi tuli takaisin jäljen kohdalle se pysähtyi ja katsoi minua:" Mihis mennään?". Rauhallisesti käskin etsiä jäljen ja sitten taas mentiin, kohti ekaa keppiä. Keppien nostossa ei ollut ongelmia ja kulmat KIpi suoritti hienosti. Toisessa piikissä etsintä ympyrä oli paljon pienempi. Juuri ennen viimeistä keppiä, Kipi siitä hajun saatuaan kiersi pienen kuusen ympäri liinan juuttuessa siihen. Minä katson ihan väärää mätästä kepin paikaksi ja ihmettelen miksi Kipi ei hae sitä vaan haluaa jatkaa. No, lopulta tajuan irrottaa liinan näreestä ja Kipi pääsee hakemaan kutosen minulle. Ihana otus!!

Illalla teimme parin tunnin lenkin +20 asteen auringonpaisteessa nauttien. Pitkästä aikaa lenkki oli minun vauhtiseni. Ei ollut mukana vanhusta, jota olisi pitänyt odotella. Haikeus iski Sissin kanssa kuljetuissa metsissä kevätpurojen solistessa. Niitä Sissi rakasti ja joka kevät oli päästävä vettä metsästämään.