tn No-How Unique n´Smart luonnetesti

Tuomareina Lea Haanpää ja Bengt Söderholm

Tuomarin haastattelussa Kipi tunki itsensä Bekun jalkoihin ja kerjäsi rapsutuksia. Bengt sanoi, ettei luoksepäästävyyttä tarvitse tehdä Sitten Benkku taisteli kepillä Kipin kanssa. Hiukan epävarmasti Kipi leikki, mutta eivätpä ne tuomarinkaan otteet kauhean vakaita olleet.

Siirryttiin kelkan narulle. Kipi hengaili vieressäni. Kun tuomari heilutti narua alkoi Kipi kiinnostua. Kun kelkka sitten lähestyi nousi häntä tötterölle, Kipi siirtyi vastaan ottamaan mörköä, pyöri remmin päässä ja muutama poskista tuleva puhinakin kuului. Viimeisen nykäisyn tuodessa kelkan melkein jaloilleni Kipi hyppäsi sivuun remmin mitan. Siitä se kääntyi ja meni haistamaan mörköä. Benkku kysyi olenko tyytyväinen koiraani. Vastasin olevani erittäin tyytyväinen. "Muunlaista vastausta en olisikaan hyväksynyt!"

Sitten vaihdettiin lyhyempään hihnaan ja lähdettiin kohti piilossa olevaa hyökkääjää. Lea hyökkäsi uhkaavasti kohti ja käski meidän pysähtyä. Kun pysähdyin Kipi istui vierelle ja aloitti tottiksen häiriö reenit. Piti hienon kontaktin koko hyökkäyksen ajan. Kun Lea heitti kepin pois ja otti hupun päästään kutsuen Kipiä oli Kipi heti valmis rapsutettavaksi. Lea sanoi, että hyvin olet koirasi kouluttanut. Jätin Kipin Lealle ja kävelin pois. Rauhallisesti koira odotti. Lea jopa laski hihnasta irti ja kädellä painoi Kipin vierelleen istumaan (muille testin koirille tätä ei tehty). Kutsusta iloinen luoksetulo.

Sitten Benkku ohjasti meidät kujalle. Koska en arvannut viedä remmiä vasemmassa (kipeässä) kädessäni oli hiukan vaikeaa saada remmi pysymään pois Kipin jaloista kuitenkaan ohjaamatta koiraa. Haalarin ponkaistua ylös maasta Kipi sinkosi itsensä tieltä pois. Matka jatkui kuitenkin heti rauhallisesti. Sitten pieni lenkki ja tynnyri rämisi takaamme. Taas Kipi hyppäsi alta pois ja siinäpä se. Sama lenkki uudelleen. Tahattomasti ohjasin Kipin taakseni ja haalari ohitettiin näin, ei pelännyt mutta ei myöskään käynyt tutkimassa. Tynnyrille käveltiin yhdessä.

Sitten pimeään huoneeseen. Sinne oli eteisen ovelle maahan laitettu pelastushuopa, itse huoneessa oli romua täynnä oleva laatikko, tuoli ja Anne-pelastus nukke makasi keskilattialla. Minä istuin perä nurkassa. Kipi tuli reippaasti sisälle törmäten romulaatikkoon. Se palasi eteiseen ja raapi pariin kertaan toiseen huoneeseen vievällä oviaukolla olevaa estettä. Ilmiselvästi se uskoi, ettei siihen ensimmäiseen huoneeseen saanut tulla, koska joku sen oli estänyt. Lea yritti Kipiä houkutella tulemaan. Lopulta sain luvan kutsua Kipiä. Se kyllä kuunteli, mutta ei tullut peremmälle. Kutsuin uudelleen. Ei vaikutusta. Kipi ei tiennyt mitä siltä odotetaan. Mitään hätää sillä ei ollut. Lea kävi ohjaamassa Kipin oikeaan huoneeseen. Silloin Kipi muisti, että koiralla on nenä ja täällä haisee äiskä. Sitten se jo kiipesikin syliini. Benkku kysyi taas olenko tyytväinen koiraani. No, todellakin.

Siirryttiin takaisin ulos ja kytkin Kipin ketjussa seinään. Menin itse kulman taakse. Testin jälkeen Nina näytti videolta mitä tässä osiossa tapahtui. Bengt lähestyi uhkaavasti raippaa läiskien Kipiä. Kipi kävi ensin istumaan tuijottaen hyökkääjää. Sitten se nousi seisomaan ja piti katseensa tiukasti uhassa. Ääntäkään ei kuulunut. Kun minulle annettiin lupa "mennä irrottamaan koira tuomarista" oli Benkku rapsuttelemassa Kipiä.

Sitten kävelimme pienen matkaa pois alueelta ja takaisin tullessamme ammuttiin. Ensimmäinen laukaus, kun kävelimme ja toisen ajaksi pysähdyttiin. Kipi vaikutti kuurolta.

Loppu arvostelu

toimintakyky +1 kohtuullinen

terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

puolustushalu -1 haluton

taisteluhalu +2 kohtuullinen

hermorakenne +1 hieman rauhaton

tempperamentti +3 vilkas

kovuus +1 hieman pehmeä

luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

laukauspelottomuus +++ laukausvarma

pisteitä 169 joista -1 haluttomuusesta eli loppupisteet 168

Kipillä oli kivaa koko testin ajan ja se olisi voinut lähteä uusinta kierrokselle vaikka heti. Ei paineistunut missään osiossa. Koulutus näkyi ja minusta se oli syy miksi Kipi ei puolustanut itseään tai minua. Sille on tehty selväksi, että minä hoidan konfliktit. En silti pidä sitä haluttomana puolustukseen, jos olisin antanut sille vinkin se olisi kyllä lähtenyt Leaa vastaan. Toisaalta uskon myös siihen, että koira vaistoaa todellisessa uhassa mukana olevan agression ja pelon. Ja rohkeasti Kipi tuijotti Benkkua silmiin, kun sitä itseään uhattiin. Pehmeä koira olisi väistänyt.

Taas olemme yhtä kokemusta rikkaampia. Hieno päivä jatkui muiden testejä seuraten. Päivän päätyttyä Nina vei meidät ensin Tikkurilan asemalle, missä myöhästyimme junasta 30 sek. Sitten Pasilaan. Junan tullessa asemalle yritimme löytää koira vaunun ja kuljimme veturin suuntaan nähtyämme koiran kuvan vaunun kyljessä. Konnari kertoi sen olevan rahtivaunu ja lemmikkivaunun olevan junan viimeisena. Jessus miten pitkä juna!! Lähdimme juoksemaan ja tietysti Kipi innostui jutusta. Pelästyin astuvani sen tassulle ja väistin. Tuloksena komea kuperkeikka. Iskin polveni ja kämmeneni kipeästi asvalttiin. Junaan päästyäni nuori kohtelias konduktööri kysyi sattuiko minua. No sattui! Hän toi ensiapu tarvikkeet ja paikkasi pipin. Samassa htyttivaunussa matkasivat "ministerit" Alatalo ja Gustafson. Kipi pääsi oikein ministerismiesten rapsuteltavaksi

Iso kiitos taas Ninalle majoituksesta, kestityksestä ja kuljetuksesta!!