26.12.Tapanin päivänä tehtiin koirien kanssa pitkä vaellus. Tapani-myrsky puhalsi puuskissa kovaa, mutta ei onneksi iskenyt Tampereelle kovin pahasti. Hämeessä Sastamalaan iski suurin tuho. Lumet ovat muisto vain ja taas on pimeää ja märkää.

27.12 satoi vettä kaatamalla ja lämpöä oli +7 astetta. Ei siis mikään ihanne ulkoilukeli. Illalla tuli uusi myrskytuuli.

28.12 aamulla tuuli oli puhaltanut itsensä tyhjiin ja pilvet olivat kaikonneet. Yhden asteen pakkanen kuivatti mukavasti maan ja aurinkokin yritti paistaa. Siis jälkimetsään molempien koirien kanssa.

Tein ensin Kipille n.kilometrin jäljen: 50 metrin jana,kahdeksan keppiä. Jälki alkoi  Z-mallisena  missä kaksi keppiä kaikilla suorilla, sitten tuli ihmeellinen koukku ( maaston hankaluuden takia) ja lopuksi kaksi pitkää suoraa. Vanheni reilun tunnin. 

Sitten poljin Himmille jäljen: lähti sammaleista kalliota pitkin nakki joka askeleessa 10 m. vietti alas kalliolta "rappusia" pitkin 20m ilman nakkia. Metsän pohjalle missä tein 90 asteen kulman nakittamalla sitten suora mikä "putosi" yli koiran korkeuden ja missä taas pätkä ilman nakkia, ylitettiin kaatunut puu ja lopussa nakit. Ehkä 60 metriä ja 40 min vanha.

Jälkien vanhentuessa tein KIpille pienen esineruudun. 30x20 m missä neljä esinettä. Kaksi ensimmäistä nousi helposti ja sitten Kipillä naksahti vauhti vaihde päälle. Pelkkää kilpajuoksua. Hu hu!!  Pistin Kipin hetkeksi maahan rauhoittumaan. Tepsi sen verran, että saatiin ne kaksi nostettua, mutta kovin tyytyväinen en nenänkäyttöön ollut. Annettakoon anteeksi näin sairaslomalta paluun kunniaksi. Toisaalta pääasia, että hauskaa Kipillä kyllä oli.

Kun palattiin Himmin luo kulki metsäautotiellä nainen puhuen puhelimeen ja koira irrallaan. Nainen ei huomannut meitä, mutta sessu kyllä. Sitä koiraa sitten pyydystettiin melkein kymmenen minuuttia. Ei antanut kiinni eikä kuullut käskyjä hinkui vaan Kipin tai Himmin luo. Minähän en päästänyt. Sitten se sai hajun Himmin jälkinakeista ja kerkisi käydä ensimmäisen syömässäkin. Minulla alkoi jo savu nuosta korvista. Onneksi lopulta lähtivät.

Himmi tajusi heti mitä ollaan tekemässä, kun puin sille jälkivaljaat päälle. Hienosti lähti nakkeja pitkin. Nakiton pätkä hyvin. Kulman nakit ohjasivat täydellisesti (wau). Sitten tuli paikka mistä epäilin Himmin kieltäytyvän eli se pudotus. Aavistuksen omainen epäröinti ja taas mentiin. Viimeisellä nakittomalla pätkällä tuuli tuli vinottain takaa ja siinä Himmi ajautui pois jäljeltä, kun näytin sille jäljen oli homma taas selvää ja tultiin loppupalkalle. Siis miten pätevä pikku-likka !!

Sitten Kipin vuoro. Janan keskivaiheilla annoin vahvistus käskyn "eteen". Loistavasti jäljelle asti ja heti oikeaan suuntaan. Kaksi keppiä löytyi, terävä kulma hyvin. Toisella pätkällä samoin. Seuraavalla suoralla jäi toinen keppi nostamatta. Jälkiliina jäi Kipin mahan alle ja se näytti hiukan haittaavan. Jossain kohtaa myös oma liinan kiristys herpaantui. Myös kolmannelta suoralta jäi toinen keppi. Kulmat hyvin, maaston hankaluudet hyvin... Vauhti pysyi aisoissa, kun pystyin itse jarruttamaan liinalla. Halulla Kipi teki ja jaksoi hyvin. Kaksi viimeistä keppiä nousi. Herkkua kipollinen!

Tyytyväinen täytyy olla 6/8 nousi, jana super hieno, vauhtia ja halua löytyy. Nyt pitää muistaa tehdä tarkkuus jälkiä ja jakaa herkku pieniin kippoihin, että odotus yhtä suurta palkkaa kohtaan saadaan rikottua. Eteenpäin on siis suunta selvillä!

                                   Kotipihassa Himmi hiukan poseerasi

                 1325073680_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

             1325073665_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

               1325073649_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

             28.12.2011 No-How Am I Fast Chippy