Torstaina päästiin Kyötikkälään PKY:läisten kanssa viettämään mukavaa koirailu päivää. Sää ei ollut ihan parasta joulukuuta, mutta siedettävä. Lämpöä +2 ja välillä satoi vettä.

Kipin kanssa ensin vähän tokoiltiin seuraamista, missä intoa riitti. Parikertaa piti muistuttaa edistämisestä. Kovamuovisella noutokapulalla tehtiin vauhti palautuksia. Suora luoksetulo. PK-seuraamisen pitkäsivu ja siitä eteen lähetys lelulle. Sitten luoksetulon seisomaan pysäytyksiä ihan lyhyeltä matkalta sekä lelulla että suullisella käskyllä. Tämän jälkeen uskoin suurimman innon olleen jo purettu ja päätin tehdä tunnarin. No joo, intoa oli ihan liikaa. Kapulat levisivät jarrutuksesta ja sitten piti hiukan metsästää-> maistamalla haistaa. Oma tuli, mutta ei etuhampaissa. Muisteltiin sitten sitä etuhammas nostoa.

Himmikin pääsi kentälle, mutta keskittyminen oli täysin jäniksen p***kan syömisessä. Saatiin perusasento, maahan meno ja pieni luoksetulo tehtyä.

Sitten siirryimme sänkipellolle esineruutuilemaan. Tallasimme 40x40 alueen, esineet oikeassa etukulmassa pieni tumppu käärittynä, keskellä rahakukkaro missä oli metallinen reuna ja vasemmalla edessä huulipuna kotelo.         Tein tavanomaiset valmistautumiset ilmottautumisineen. Ja sitten läkx. Kovaa ja kauas!! Kutsuin takaisin alueelle. Kipi juoksi takana ja edessä eikä nenä ollut yhtään auki. Uusi lähetys ja kovaa taakse. Paluusta pysäytin Kipin ja onnistuin pysäyttämään ihan esineen taakse. Etsi käskyllä koira lähti (yllätys, yllätys) kovaa taakse. Paluusta pysäytys ja nyt muutin oman asenteen täysin: innostavasta ihan tylyn ankaraksi. Ja se tuotti tulosta. Lähetyksestä taas täysi ryntäys taakse. Pysäytyksillä ja omalla zombi-asenteella Kipi rauhottui ja alkoi käyttämään nenäänsä. Eli pääsimme lopulta tavoitteeseen.

Tätä täytyy jatkaa, mutta varovasti. En halua opettaa Kipille ajatusta, että mamma kyllä tietää missä ne esineet on. Jalostetaan ehkä hiujauksen suuntaan.

 Vuosi 2011 on loppumaisillaan joten on syytä tehdä yhteenveto tapahtumista.

Toko-kokeissa kävimme yhdeksän kertaa, niistä kuudesta saavutimme ykköstuloksen 288-269,5 pisteiden välillä, KV-kokeesta saimme kakkos tuloksen ja kahdesti jäimme kolmos tulokseen, niistä toisen SM-karsinnasta. Vuoden ensimmäisessä kokeessa helmikuussa Kipi kaatui hypyssä ja siitä seurasi kuukauden sairasloma.

Toukokuussa pyörähdimme ensin näyttelyssä KÄY ERI KÄK 1, mikä oli loistava saavutus karvattomalta koiralta KV-näyttelyssä. Sen jälkeen oli vuorossa luonnetesti missä Kipi arvioitiin  +168 pisteen käyttäytyjäksi. Loppukuusta voittajan jälkikokeessa. Siellä voitimme kaikki omat ongelmamme, mitä oli kevät ratkottu. Tulos jäi vaatimattomaksi jäljellä eksymisen vuoksi, mutta oppia saatiin ja uskoa onnistumisen mahdollisuuteen. Tottis 97 ja maastosta 29 esineista ja 30 janalta+ kolme keppiä=129.

Loppukesällä valmistauduimme piirinmestaruus kokeisiin sekä tokossa että jäljellä. Treeneissä Kipi loukkasi selkänsä ja joutui kolmen kuukauden sairaslomalle. Harmitus oli valtava, olimmehan saaneet edustus paikan PKY:tä karsinnan kautta ja tokossa olisimme puolustaneet viime vuotista mestaruutta.

Helsinki Winter 2011 KV-kokeeseen ilmottauduin haasteellisten olojen vuoksi. Koska meiltä jäivät SM:ä lukuunottamatta haasteelliset kokeet käymättä halusin päästä testaamaan koiraa tuollaisissa oloissa. Noita häiriöitä ei pysty rakentamaan mihinkään, ne on koettava paikan päällä. Onneksi menin!

Vuotta siis varjostivat Kipin ja omatkin sairastamiset. Kokemuksia ja tapahtumia mahtui silti tähänkin vuoteen ihan mukavasti. Kipi lapset ovat kasvaneet ja aloittaneet näyttelyuransa hienosti. Hienoa seurata lapsia tulevaisuudessakin!