Halli oli varattu lauantai illaksi ja koska meillä ei ollut ketään kotona, oli Vici otettava mukaan. En raskinut jättää pikkuista yksin kotiin moneksi tunniksi.

Vici oli todella reipas. Kävi heti moikkaamassa ihmiset ja lähti sitten tutkimaan hallin seinustoja agi-esteiden takana. Aloitettiin pennen kanssa, kun se kerran oli jo kentällä. Annoin sille hajun nakkipurkista ja yhteistyö oli sillä selvä. Ensin luoksetuloja Helin pitäessä kiinni ja sitten minä pidin kiinni ja Heli kutsui. Yhtä iloisesti Vici kipitti  kumpaakin kutsujaa kohti hakemaan nakkia. Heli leikki Vicin kanssa uudella hienolla pehmopatukalla. Hurja taistelutahto typykältä löytyy. Saa peittää silmät ja silitellä koko kropan pituudelta ote ei hellitä. Sitten ohjailin muutaman istumisen. Maahan neiti ei suostunut laskeutumaan. Heitetty lelu palasi varmaankin ihan vahingossa minulle. Nauru

Kipin kanssa tehtiin ensin ruutua eri osista palkaten: merkistä, suorasta maahan menosta, seiso pysähdyksestä ja koko liikkeestä. Sitten ohjattuanoutoa. Merkille menot kohtuu hyviä. Suunnat ok, mutta Vicin edessä olevan kapulan Kipi olisi mielellään vaihtanut keskimmäiseen. Hupsu! Z-kävelyssä ensin koko liike ja sitten pysähdyksissä pysymisestä palkaten.

Toisessa osassa tehtiin seuraamista: vauhdin muutokset hyvin, perusasennot hyvin, askelsiirtymät hyvin, vire hiukan korkealla ja siitä pientä edistämistä. Tätä pitää hioa. Luoksetulo kertaalleen ok. Kaket eivät aluksi onnistuneet korkean vireen takia. Hinkattiin sitten läheltä mikä taas aiheutti siesomaan nousun vinottamisen. Hinkattiin lisää. Loppuun vinosta noutoja. Näissä Kipi suorastaan loisti Nauru Hyvä lopetus hinkkaamisen jälkeen!

Kotona yhteiselo koirien kesken on sujunut todella hyvin. Kipin hermo kestää Vicin kiusaamista pitkään, kun sattuu se ärähtää. Thats it! Vici tuntee jo nimensä ja luoksetulot sisällä sujuvat hyvin. Ulkona ei olla vielä päästy harjoittelemaan, kun pentu palelee aika herkästi. Sisäsiisteys projekti on hyvällä mallilla. Vici jo menee ovelle päästäkseen ulos. "Portin takana" harjoittelu tuotti ensimmäisen tahtojen taistelun.

Oltiin jo pariin kertaan harjoiteltu niin, että käyn muutaman sekunnin välein kehumassa Viciä hiljaa olosta. Lauantaina illalla se sitten kerkisi aloittaa sen järkyttävän karjumisen, enkä tietenkään silloin voinut mennä näkyville. Sain odottaa vartin, ennenkuin raivotar veti henkeä. En tietenkään voinut päästää sitä pois portin takaa aivan paniikki mielentilassa. Menin istumaan Vicin pedille ja otin sen syliini rauhoittumaan. Siinä huuto ja rimpuilu kesti varmaankin kolme varttia ennenkuin rauha ja uni tuli. Sunnuntaina Vici nukkui kahdet päiväunet portin takana aivan rauhassa. Tästä se lähtee!

                                Sunnuntai iltana Kipi oli kesytetty jo tähän pisteeseen

              1329125730_img-d41d8cd98f00b204e9800998e