Sunnuntai iltana Keijo lähti jäljenpolkijaksi ja ajetiin Jyväskyläntien varteen jollekkin metsäautotielle. Annoin jonkinlaiset ohjeet mitä haluan jäljellä olevan ja seitsemän keppiä niin että kaksi viimeistä on melko lähekkäin. Ajatuksena päästä kunnolla palkkaamaan jommasta kummasta.

Tallasin itse esineruudun. Taas oli vaikea maasto. Louhikkoinen ja ryteikköinen. Sai siihen 30x30 ruudun. Esineet vasemmalla 5 metrissä, oikeassa takakulmassa ja keskellä takareunalla. Aloitin oikealta ja Kipi juoksi suoraa esineen yli reakoimatta siihen. Toisella lähetyksellä nenä aukesi, mutta vielä ei mitään löytynyt. Kolmannella pistolla löytyi etuesine. Ja sitten keskimmäinen, viimeinenkin tuli ajan puitteissa. Esineiden käsittely oli hiukan krouvia, joten tein vielä nostoharjoituksen. Muistuttamalla Kipin suu rauhoittui. Tätä pitää muistaa tehdä!

Sitten tein Vicille makkarajäljen 30m. Alussa askeleen "jana". Homma selvää, lujaa pitäisi mennä. Sain taas pitää ihan kunnolla kiinni, että penska pysyi jäljellä ja imuroi nakkeja. Sitten kuvioon mukaan tulivat jarruttavat tekijät, nakit olivat täynnä muurahaisia! Vici ei suostunut luopumaan herkuistaan vaan imuroi ne ja syljeskeli muurahaiset pois. Vauhti rauhottui hyvin.

Kipi janalle tunnin vanhalle jäljelle (30 metriä). Keskivaiheilla Kipi kääntyi jäljelle päin, mutta pyysin sitä eteenpäin. Kipi korjasikin hyvin, otti takajäljen mistä käänsin sen oikeaan suuntaan. Maasti oli ehkä parivuotta vanha hakkuuaukea. Välillä risukkoa ja välinnä siistiä kalliota. Hyvin Kipi pysyi jäljellä, kertoi Keijo joka peesasi meitä. Itse en saanut täysin selvää kuvaa jäljen kaaviosta sen verran suuria olivat Kipin kulmat, piikin sen sijaan ymmärsin. Taas yksi välikeppi jäi ja minä nostin yhden. Viimeisestä Kipi ajoi yli mihin se piti palauttaa. Keijo ei ollut muistanut kahden kepin lopetusta PAHUS! Motivaatiota keppeihin pitäisi saada nostettua!

Vapunpäivänä kävin aamulla kuudelta tekemässä Kipille jäljen. Parin tunnin päästä janalle (25m). Hyvin jäljelle asti, mutta takajälki. Kulmat ja piikki hyvin vaikka paikkapaikoin jälki menikin melkoisessa tiheikössä. Seitsemästä kepistä yksi jäi väliin ja yhden näin minä. Nyt en antanut Kipi jatkaa vaan käskin sen takaisin tarkistamaan, että mitäs tänne jäi. Lopussa maasto oli selkeää ja jäljellä kulkeminen jopa nautittavaa. Viimeisen kepin Kipi löysi kovasti hakemalla. Se sai hajun, mutta paikallistamiseen sen piti keskittyä kunnolla. 

Nyt pitäisi päästä tekemään muutama jana, todella pitkä jälki ja palkata välikepeistä yllättäen enemmän. Töitä töitä töitä ennen kisaa.

Illalla Veskun ja Iian kanssa koulun kentällä tokoilemassa. Kipin kanssa jatkettiin luoksetulo-ruutu dilemmaa. Ei onnistu ei! Kun on tehty luoksetulo niin, että jättö paikka on ruudun vieressä juoksee Kipi sinne eikä ruutuun. Tätä on nyt tahkottu monessa reenissä, eikä siitä päästä yli. Seuraaminen oli hienoa. Kaket hyvät. Luoksetulossa seisominen parantunut, mutta vastaavasti maahan meno huonontunut. Päätökseni pelkästä leikkimisestä ei oikein toteutunut!  Loppuun tehtiin yhdellä kapulalla ohjattu nouto, että varmasti pääsen palkkaamaan ja siinä tuli hieno luovutus. Ei koskenut ja oli silti tiivis.