Juhannuksen viettoon "laskeuduimme" maanantaina reenaamalla Veskun kanssa päiväkodin nurmella vesisateessa.
Vicille tein ensin ruutua pitkältä matkalta ja sitten paikan vahvistusta läheltä. Siellä yllätyksenä seisomaan pysäytys kerran. Tämä sujuu hienosti. Sitten tein noutoa liikkeenomaisesti. Perusasennosta lähtö ei suju ilman käsimerkkiä. Se on perua yhdestä kerrasta, kun Vici karkasi noutoon ja komensin siitä palaamaan. Muuten nouto on nätti, suu pysyy rauhallisena. Sitten yritin saada seuraamiseen matkaa niin , että kontaktikin pysyy. Heti jos matka pitenee yli viiteen metriin paikka alkaa väljentyä ja kontakti putoilee. Nyt tuli mukaan myös häiriintyminen liikkurista. Viettiä pitäisi saada nostettua! Loppuun tein pari tunnarin etsintää.

Kipille luoksetulon pysäytyksiä namin heittelyllä. Liikkeenä ei tahtonut onnistua, mutta kun aloin leikkiä peruuta-pysähdy alkoivat pysähdykset toimia. Jatketaan siis vielä tätä! Ruutuun lähtö merkin kautta. Merkille meno hieno, mutta ruutu hiukan hukassa. Yritin siirtoa, mutta Kipi ratkaisi menemällä maahan. Sitten hinkattiin. Tunnari hienosti.

Tiistaina kävin sairaalassa pienessä operaatiossa. Toipumisen ajan lenkit olivat minun kanssani lyhyitä, onneksi Maikku ja Keijo hoitivat pidemmät lenkit.Lyhyillä lenkeillä yritin keksiä koirille jotakin päänkäyttö tehtäviä: kiipeilytin erilaisilla tasoilla, hyppyytin kannoille tms., lähettelin yhdessä ja erikseen viemäriputkiin mitä on kasalla uudella asuinalueen ojitus työmaalla. Toiset putket olivat 50 halkaisijaltaan ja 6m pitkiä. Yksi metrin halkaisijaltaan oleva putki oli kalteva ylä/ alamäki.Sitten hoidettiin turkit, kynnet, hampaat. Omassa pihassa Vicin kanssa vahvistettiin tunnarin etsintää sekä näyttely seisomista ja Kipin kanssa pysähdyksiä.

Juhannusaattona lähdimme Muroleeseen Jaanan ja Joken mökille. Kaunis aurinkoinen ilta istuttiin ulkona saunoen (en minä), syöden makkaraa ja kuunnellen Ulla ja Rainer Rechin muisteloita (Itävällan attaseapari). Keijo teki molemmille koirille jäljen lyhyelle nurmelle. Vicille U-mallinen n.30 metriä parilla namittomalla pätkällä, vanheni puoli tuntia. Vauhtia oli aivan mahdottomasti ja vaikka jäljissä oli reilusti nameja, ei se hidastanut yhtään menoa. Kipille n.200 metriä, mistä 150 nurmella, 50m metsässä, kuusi keppiä, teräväkulma ja pari suoraakulmaa.Katselin Keijon kävelyä ja ajattelin, ettei Kipi ikinä selviä moisesta kiemurtelusta mutta mutta, niin se vaan ajoi jäljen ja nosti viisi keppiä. Toinen metsässä olleista jäi  nostamatta, metsän puolella vauhti nousi liian kovaksi ja nenäkin nousi. Hyvin Kipi silti selvitti yllätyksiä täunnä olevan jäljen.

Perjantaina pystyin jo tekemään pitkän metsälenkin. Kipi lähti jonkun hajun perään Vici tietysti kannoillaan. Vici parka kompastui johonkin heinikkoisessa ryteikössä ja lensi kuonolleen. Kuulin ähkäisyn ja ajattelin, että nyt sattui. Vici kuitenkin jatkoi Kipin perässä juoksuaan. Sitten se juoksi suohon ja upposi mutaan. Kipi juoksi pitkospuita pitkin. Neiti koiran juhannustaijat olivat hiukan myöhässä! Kotona odotti sitten shampoo pesu. Pesun jälkeen menimme omaan pihaan kuivattelemaan ja tein Vicille ensimmäisen kerran tunnarin piilotusta matalien keilojen alle. Hienosti typy löysi hajun. Sitten tahtiin hyppy reenit. Ensin lelun perään hyppäämistä, sitten käskyllä lähtemistä  ja sitten seisomaan pysähdystä. Kipikin pääsi muistelemaan tunnaria keilojen alta etsien.

Lauantaina iltalenkin jälkeen reenasin omassa pihassa. Tein Vicin kanssa ALO-luokan liikkeet kaikki peräkkäin välipalkoilla. Itseluottamuksen nostoa tarvitaan vielä, mutta kaikki käskyt on jo hallussa. Kipin kanssa tein hyppyreeniä 75 cm esteellä. Metallinouto oli komea, kun vilautin namipurkkia. Jäävät olivat hyvät, seuraaminen super hieno, luoksetulo jes!