PKY:n peltojälkiporukka otti meidät mukaansa ja ajatuksena oli mennä pelloille, jotka isäntä oli luvannut PKY:n käyttöön koko kesäksi. Yllätykseksemme ne oli kuitenkin käännetty ja kylvetty jotakin apulantaa. Onneksi porukassa oli yksi hevosellinen, joka vei meidät omalle niitylleen. Se oli niittämättä, kuten tähän aikaan vuodesta varmaankin kaikki heinäpellot. Hetken pohdimme tehdäänkö korkeaan heinikkoon jälkiä, koska Kipiä lukuun ottamatta kaikki olivat aloittelijoita tai ainoastaan pellolla jäljestäneitä. Minä olin sitä mieltä, että mikään reeni ei ole turha reeni, joten eikun tallaamaan.

Tein Vicille 40 metriä pitkän, yhdellä kulmalla. Namitin alussa 5 metriä, sitten 5 metriä ilman nameja. Kulman namitin kokonaan. Sitten tuli pidempi pätkä ilman nameja ja lopussa taas namit . Jälki vanheni arviolta puolisen tuntia. Vici oli heti mukana töitä tekemässä, mutta hämääntyi hiukan korkeista heinä "seinistä" mitkä reunustivat jäljen kujaa. Heinä oli paikoitellen minua lantiolle asti ja siinä oli paljon voikukka mikä pölisi kauheasti. Kun ensimmäiset namit oli imuroitu, lähti Vici innolla eteenpäin ja teki varsin tarkkaa työtä. Muut seurasivai meidän menoa tieltä ja kommentoivat näkevänsä koirasta ainoastaan hännänpään. Namittomissa pätkissä vauhti hiukan kasvoi, mutta nenä pysyi matalalla. Nenän tyhjennys oli melkoista kuorsaamista. Maltillisella vauhdilla tulimme jäljen loppuun asti. Sitten loikimme kylätielle missä leikimme hiukan Vicin lemppari patukalla. Pätevä pikku-tyyppi.

Heli teki Kipille M-muotoisen jäljen missä viimeinen sakara jatkui vielä kulmalla, tie ylityksellä ja heti kulmalla n. 100m. Keppejä 9 kpl, vanheni tunnin.Heti, kun Heli tuli jäljen teosta käveli nainen kylätietä jäljen suuntaisesti ja hetki ennen meidän jäljelle lähtöä meni pikkupoika jäljen vastaisaesti tiellä. Kaksi harhaa siis mukana harjoituksissa. Jäljen alussa mietin, että mitenkä pystyn lähettämään Kipin suoraan jäljelle ilman janaa. Tuleeko kauhea ryntäys? Ohjasin kädellä alas maahan ja varauduin vauhtiin, mutta Kipi pisti hienosti kuonon maahan ja lähdettiin hyvällä vauhdilla matkaan. Ensimmäisellä suoralla oli kolme keppiä ja niistä keskimmäinen jäi nostamatta. Kaikki loput nousivat epäröimättä.Välillä Kipi nosti päänsä ylös ja aivasteli voikukan höytyvät nenästään. Aivan tiiviillä nenällä se ei ajanut, mutta minulle se riitti. Ensimmäisessä piikissä Kipi teki pienen ympyrän pitkään heinikkoon. Seuraavien kohdalla se ajoi kuin juna.Viimeisellä heinikko suoralla vauhti meinasi kasvaa liian kovaksi, joten huomautin siitä. Kipi rauhoittui ja hyväksi onneksi keppi oli heti siinä ja pääsin palkkaamaan. Kun tulimme heinikosta sileälle tielle Kipi pysähtyi, jatkoi sitten tekemällä ympyrän ilmeisesti pojan jälkiä ja takaisin jäljelle hienosti ylittäen sileän ja kuivan hiekkatien. Tien reunalla ruoho oli matalaa ja Kipi kävi hakemassa hajua viereiseltä pellolta. Palasi jäljelle ja autoin sen viimeiselle kepille. Olipa hyvä reeni! Taitava otus!