Perjantai iltapäivänä lähdin koirien kanssa junalla Riihimäelle, mistä sain järjestäjiltä kyydin Hyvinkäälle koepaikalle. Junamatka sujui leppoisasti. Vicikään ei hermoillu vaikka olikin ensimmäistä kertaa junassa. Se nukkui istuimeni alla melkein koko matkan. Käytävän toisella puolella istuva pikkupoika alkoi puhallella kuuluvasti koiriin päin aikansa kuluksi ja silloin Vici murisi. Se ei edes nostanut päätään lattialta vaan tuijotti poikaa ja murisi. Onneksi poika lopetti, kun sanoin tuon ärsyttävän koiraa. Äiti reakoi vasta tässä vaiheessa pojan touhuihin ja tilanne jäi siihen. Kipi nukkui vastapäisen penkin alla pitäen opiskelija tytön käsilaukkua tyynynään. Tyttö ei raskinut häiritä koiraa ja näin jäi ainakin yksi tupakka polttamatta. Koiralla oli siis terveysvaikutus:)

Perjantaina ohjelmassa olivat rokotusten tarkistus, tunnistusmerkinnän tarkistus ja eläinlääkärin tarkistus. Kipikin kävi kaikki läpi, niinkuin kilpailijatkin. Seurustelin rokotusten tarkistuksessa Ninan, Kaijan ja Ellun kanssa avustaen pikkujutuissa.Tottiksen harjoitusvuorot pyörivät neljällä kentällä. Jokaisella koirakolla oli 5 min aikaa tutustua kenttään. Me pääsimme kentälle viimeisinä ja olin päättänyt tehdä Kipin kanssa hypyt. Ne eivät sitten sujuneet ollenkaan.Jäi tosi epävarma oli lauantaita ajatelle. Illalla avajaisten alkaessa Kouvolan Palveluskoira Seuralta puuttui lipunkantaja ja minä sitten lupauduin auttamaan heitä. Avajaiset olivat varsin juhlava tapahtuma. Poliisiauto  johdatti kulkuetta, sen perässä torvisoittokunta sitten suomenlippu, järjestävien seurojen liput ja osallistuvien seurojen liput joiden taakse tulivat koirakot järjestäytyneinä lajitunnuksiensa taakse. Kulkue kiersi varsin suuren kisakeskuksen ja yleisöäkin reitin varrella oli jonkun verran. Kentälle tultuamme pidettiin perinteiset puheet ja lopuksi kuunneltiin Maammelaulu suomenlipun noustessa salkoon. Avajaisten jälkeen arvottiin jälkikoirien maastonumerot ja minä avustin sihteereitä sponsorilahjojen, tuomatiluetteloiden ja numeroliivien jaossa. Tunnelma oli leppoisa ja kaikki hommat sujuivat aikataulujen puitteissa.

Lauantaiaamuna aikaisin takaisin koepaikalle Olin lupautunut Kipin kanssa 0-koiraksi. SM-kokeessa ei tottiksia saa pyörittää kolmella koirakolla vaikka se pienemmissä kokeissa onkin sallittua. Aamulla oli vielä hiukan epäselvyyttä kuinka pois jääneet paikataan ja olin jo pääsemässä tositoimiin neljännessä parissa, mutta sitten ylituomari päätti, että täydennetään vasta lopussa. Me olimme sitten päivän viimeisen jälkikoirakon parina. Hauska sattuma, että parinamme oli Raimo Nuutinen eli kouluttajamme No-How leiriltä. Kipi teki varsin mallikkaan tottiksen hyppyyn asti. 1 metrin estettä Kipi ei hypännyt lainkaan. A-esteen se kiipesi ja avustettuani sitä se tuli paluun ilman kapulaa. Onneksi sain tuomareilta luvan eteenlähetykseen ja näin Kipi sai palkkansa muuten hienosta suorituksesta. Loppupäivän avustin taas sihteereitä pikku jutuissa.


 seuraamisessa

 näkeeks yleisö?



luoksetulossa


kiipee!


OHO! jotain jäi

Sunnuntaiksi lupauduin toimistoapulaiseksi, mutta toimenkuvaan tuli nopeasti muutos.Kennelliiton dopingtestaaja tarvitsi apulaisen joka ei tupakoi ja näin nakki napsahti minulle. Minun tehtäväni oli pitää koko testauksen ajan silmällä koiraa, ettei sille anneta mitään muuta kun vettä/ruokaa. Koira haettiin heti suoriuksesta testiin ja "vapautettiin", kun pissa oli sinetöidyssä purkissa ja omistaja allekirjoittanut todistuksen. Muutama koira otettiin testiin ennakkon arvottuina. Ohjaajat suhtautuivat todella leppoisasti toimenpiteeseen.  Ruokailussa tuli puhetta Kipin huonosta hyppäämisestä sen kohellettua reeneissä puolitoista viikkoa sitten. Paikalla oli (eläonhieroja ja kranio-sakraaliterapeutti) Mari Hyytiäinen ja hän otti Kipin heti käsittelyyn. Diagnoosi ei ollut kovin kaunista kuunneltavaa: pää aivan jumissa, niska jumissa, rintaerangassa vannemainen kireys, etutassuissa varvasluissa jumeja, selän 5-6 nivel pois paikoiltaan, vasen polvi jumissa ja takatassuista toisessa varvasluut jumissa ja toisessa kinner.Melkoinen shokki!! Ainoa oire minkä Kipi on antanut on ollut juuri hyppäämisen väistäminen. Ja mitä me on reenattu koko viime viikko. Mulla on niin syyllinen olo!!
Loppupäivän avustelin toimistoa. Keijo ja Maikku tulivat hakemaan meitä kotiin viiden aikoihin ja silloin oli vielä melkein tunti palkintojen jakoihin enkä jaksanut jäädä niitä katsomaan.

Oli todella mahtava kokemus super hyvässä seurassa! Ninalle jälleen kerran kiitos kaikesta!!