Oma selkä on ollut jumissa kohta viikon. Lauantainen osteopatia koirille tiesi niille vieläkin vähäisempää liikuntaa la-su. Tänään aamulla päätin järjestää niille hallittua liikuntaa yhdistettynä pään käyttämiseen. Siispä metsäreeni kamat reppuun ja metsään. Ihan niin kauas en pystynyt menemään, mihin kotona reenit suunnittelin. Selkä ei kestänyt täyden repun kantamista. Onneksi melko läheltä löytyi korvaava paikka.

Tein ensin Kipille jäljen, mihin hain haastetta vaikeuttamalla keppien löytymistä. Jana 30 metriä, n.800 metriä pitkä, kolme kulmaa ja piikki. Kahdeksan keppiä ja niille yritin keksiä haastavia paikkoja; ensimmäinen 20 metriä janasta työnnettynä puoliksi sammaleeseen, toinen melko syvässä kiven kolossa, kolmas kiven takana, neljäs jyrkässä ylämäessä risukon keskellä, viides paljaan kallion jälkeen sammaleeseen työnnettynä, kuudes kallion juurella mistä jälki nousi n. metrin ylös, seitsemän kallio askelmalla juuri ennen pudotusta alaspäin ja viimeinen suuren ojan ylityksen jälkeen tien vieressä lehtikasassa. Myös kulmiin yritin keksiä jotain jippoja. Yksi kääntyi kahden suuren siirtolohkareen välistä, piikki kallion jyrkänteellä ja kolmas lasten rakentamassa risulinnassa.

Vicin jälki oli n.200 metriä. Ensimmäistä kertaa laitoin keppejä jäljelle namien kanssa. Yksi kulma, yksi haastava paikka (kaatuneen puun juurakon ylitys) ja maaston vaihtelua.

Sitten lähdettiin tekemään esineruutu. 30x30 metriä. Kipillä neljä esinettä linjassa vasen takakulma-oikea etukulma, esineinä sukka, hanska, solmittu muovipussi ja suksivoiteen kiillotus styroksi. Vicillä kolme esinettä samalla linjalla, narupallo, sukka ja hanska.

Aloitin Kipin kanssa oikeasta kulmasta. Muistin siirtyä vain koiran työskennellessä. Viidessä minutissa kaikki esineet olivat taskussani, vaikka viimeinen, mikä oli styrox-pala, tuottikin vaikeuksia.

Vici teki kovasti töitä ja toi pallon takakulmasta. Toista autoin hiukan, ja kolmannen vaadin. Kolmatta esinettä Vici etsi kauan ja päätin auttaa sitä vaatimalla sen etenevän sinne mihin näytän. Pyysin sen pois, jos yritti lähteä liikaa eri suuntaan. Kun esine palautui minulle oli meillä bileet!!

Sitte Vicin jäljelle, mikä ehti vanhentua n. tunnin. Tein lähetykseen viiden metrin janan. Vici otti takajäljen, eikä kuunnellut pelkkää kutsua vaan piti nypätä liinasta, että sain sen kääntymään oikeaan suuntaan. Ei siis mikään hyvä aloitus! Jäljestäminen sujui rauhallisesti. Kepeiltä Vici söi namit ja minä houkuttelin sen tuomaan kepin ja siitä sai lisää namia taskusta. Neljännellä kepillä se jo hiukan hoksasi mitä niille pitää tehdä. Kulma meni pyörimiseksi. Kovasti Vici teki töitä löytääkseen jälkensä, mutta liina sotkeutui niin pahasti puihin ja risuihin, että minun oli pysäytettävä Vici, selvitettävä liina ja sitten näytin mihin jälki jatkuu. Haastava paikka ei tuottanut mitään ongelmia Vicille. Loppusuoralla n. kymmenen metriä ennen viimeistä keppiä Vici nosti päänsä ylös ja jähmettyi paikoilleen. Sitten se olisi lähtenyt poispäin , en itse kuullut  tai nähnyt mitään, mitä se väisti. Autoin loppupalkalle. Kun tulimme tielle ja otin valjaat pois, Vici oli tosi epäluuloinen ja tuijotteli taaksepäin pitkään.

Kipin jälki vanheni 1½ tuntia. Jana oli super nopea, täydellinen!! Pääsin heti kiristämään liinan ja Kipin ajettua ensimmäisen kepin yli pysäytin sen kyselin vihaisesti, että mitä me ollaan tekemässä. Kipi noukki kepin ja hyvin nöyränä katsoi saako siitä palkkaa. Annoin vähän ruokaa kehumatta ja sitten jatkettiin. Muut kepit sitten nousivat, ainoastaan sitä paljaan kallion jälkeistä Kipi joutui etsimään, koska se jäljesti kiertäen kallion paljaan kohdan. Sai kyllä kepistä hajun ja etsi sen pyörimällä jäljen päällä. Vautsi, että oli hienoa olla Kipin liinan päässä tänään!!! Mikä nenä päivä :)