PKY:n kentällä oli tottispäivänä surkeat olosuhteet. Taivaalta tuli vettä melkein koko päivän, kenttä oli toisinpaikoin vielä jäässä ja sulat paikat vesilammikoita tai mutaa.Silti innokkaat ilmottautujat olivat paikalla ja valmiina ottamaan oppia vastaan.

Päivän alkajaisiksi jokainen esitteli itsensä, koiransa, ongelmansa ja tavoitteensa. Vicin kanssa olisin halunnut apuja mielentilaan tai oikeammin koomasta ylös nostamiseen.Ensimmäisellä kierroksella Vici näytti juurikin sellaista seuraamista, mitä en halua nähdä. Niina kysyi mikä siinä oli se ongelma!! Kun ei ole nähnyt sitä hienoa häntä heiluen ja korkealla askeleella tehtyä työtä, voi olla vaikea ymmärtää, mutta silti. Hänen mielestään Vicillä ei ole miellyttämisen halua ja se tekee töitä vaan itselleen ja mun pitäisi olla enemmän sen kanssa.No hu hu!

Toisella puoliskolla tehtiin ensin vähän seuraamista, missä kokeilin reiden taputusta auttaakseni Viciä tulemaan lähemmäs, jos se jätätti. Toimi joo, mutta en vaan halua mitään häivytettävää juttua mukaan meidän muutenkin ongelmalliseen juttuun. Sitten tehtiin luoksetuloja, mitkä olivat myös koomaversioita. Hienoja, kommentoi kouluttaja. Lopuksi tehtiin noutoja. Hienoja, kommentoi kouluttaja. Irrotukseen sain neuvoksi olla hosumatta ja antaa koiran tehdä koko työ. Eli Vicin istuttua eteen luovuttamaan, annan sen rauhottua ja sitten laitan kädet kapulan päihin ja odotan hetken ennen irti-käskyä enkä siirrä kapulaa heti sivuun. Näin Vici ei väistänyt siirtyvää kapulaa. Tosin se ei väistä ollessaan hyvässä mielentilassa. Lili otti muutaman kuvan

Vici luovuttaa. Ja kuten kuvasta näkee, ei kentällä ollut kovin hyvät olosuhteet.

  Niina Ojansivu kommentoi meitä. Loppukommentti kuului, kaameimmillaankin se oli hyvän näköistä!

             Vici päätöskahvilla.