Koirat ovat käyneet kaksi kertaa Hyytiäisen Marin hoidossa.

Ensimmäisellä kerralla Kipillä ei ollut pahoja jumeja. "Seuraamis kiristykset" niska-lapa-lanne, mutta avautuivat helposti. Kipille ei sovittu uutta hoitoa.

Vici sen sijaan olikin sitten pahasti kierossa. Oli koheltanut metsässä jotakin; vasemmassa takareidessä sisäpuolella  nahkat kasassa ja iskun jäljiltä suoliluu kääntynyt melkein korkkiruuvit. Kohelluksesta oli kulunut aikaa pari viikkoa, mutta mitään oireita en ollut huomannut. Sovittiin, että Vici hoidetaan uudelleen n. kuukauden-puolentoista sisään.

Toiselle kerralle en siis ottanut Kipille aikaa vaan Kipin paikan sai Himmi. Mari lupautui katsomaan myös minun olkapäätäni. Aamupäivällä sitten treenattiin vähän ja astuin Kipin etutassulle. Se kiljaisi, hyppäsi sivuun ja sitten jatkettiin seuraamisia. Parin tunnin päästä Kipi ei mene makuulle vaan vaihtaa levottomana paikkaa. Kun viimein käy makuulle se murisee itsekseen kenenkään sitä häiritsemättä. Sitten alkoi järkyttävä kuolaaminen. Annoin Metagamia tupla-annoksen (niinkuin paketissa sanotaan) ja laitoin kylmää lantion päälle, koska Kipi kannatteli häntäänsä omituisesti.

Illalla minun paikkani hoidoissa sai sitten Kipi. Välikämmen venähtänyt ja ristikkäinen takareisi jumissa. Saikulle siis!!

Vici oli muuten hyvä, mutta oli taas koheltanut jotakin ja samassa takareidessä taas reikä ja nahanahka ruvella. Voihan Viisuri !! Ei onneksi niin kierossa, kun viimeksi. 

Kun Kipi oli ollut levossa viisi päivää lähdin metsään tarkoituksena tehdä pitkä lenkki pitkästä aikaa. Vici päästeli sydämensä kyllyydestä pitkin metsää ja yritti saada Kipiäkin juoksemaan. Pieniä spurtteja Kipi tekikin, mutta palasi nopsaan katsomaan minua. Edellisenä iltana olin käynyt ortopedilla joka laittoi magneettikuviin lähetteen ja tokaisi:" Ei niitä aina leikata". Fiilikset ihan maassa, minkä Kipi varmaankin vaistosi ja piti minua tiukasti silmällä.

1/4 lenkkiä tehtyämme Vici alkoi kiljua ja palasi polulle kolmella jalalla. Otin sen syliini ja tarkistin tassun. Ei verta ja liikkui Vicin valittamatta. Hetki rauhoituttiin ja sitten laskin neljälle tassulle maahan. Neiti oli heti hyppimässä Kipin edessä "juostaan lisää" meiningillä. Käskin sen kulkemaan taakseni ja lähdettiin kotiin päin. Hetken päästä Kipi alkoi oksentamaan. Onneksi vaan ruohoa!! Ja kaiken kukkuraksi minä liukastuin ja kaaduin kankulleni. Ei ollut meidän päivä tämä.

Nyt pitää Viciä yrittää viedä rauhallisesti ulkona. Haastavaa vasemmalla kädellä.