Koska talvi tuli ja meni (toivottavasti ei kokonaan) lähdettiin metsäreeneihin aatonaattona. Tein ensin kipille jäljen missä yhdeksän keppiä, kaksi kulmaa ja kaksi peräkkäistä piikkiä. Jana 25 metriä. Vaneni vajaan tunnin.

Jana oli vauhdikas (ehkäpä hiukan liikaakin), mutta jälkeen törmättyääm Kipi pysähtyi tarkisti askeleen takajälkeä ja kääntyi oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi oli parissakymmenessä metrissä ja siitä Kipi paineli huumassaan yli. Pysäytin sen ja vaadin kepin etsimistä ja nostoa, päälle nuhtelut. Seuraavat kaksi keppiä nousivat hyvin. Ensimmäisessä piikissä Kipi hosui ja sen kierrokset nousivat taas. Piikin jälkeinen keppi jäi nostamatta. Pysäytin ja vaadin etsimistä.Puhuttelin tiukasti. Toinen piikki oli rauhallisempi ja antoi selvästi Kipille itseluottamusta.Loput kepit nousivat taas hyvin. Jokaisesta hyvin nostetusta kepistä Kipi sai taskusta ruokapurkin.

Vicille tein neljä janaa 10-15 metriä jane loppuivat keppiin parinkymmenen metrin jälkeen. Intoa Vicissä oli kovasti. Ensimmäinen meni vähän hosumalla ja lyhyessä liinassa ja takajäljelle. Onneksi Vici ei paineistunut vaikka kuljinkin ihan lähellä. Merkkasi heti kepin ja kehuilla nosti sen maasta. Toinen oli jo rauhallisempi ja heti oikeaan suuntaan. Keppikin nousi maasta, mutta Vici oli epävarma mitä sillä pitää tehdä. Kehuin sitä ja toi keppiä lähemmäs. Kolmannella janalla annoin liinaa jo pidemmästi ja tytteli ratkaisi itse janan, minä oli väärässä ja yritin ohjata sitä, mutta Vici piti päänsä ja nosti kepin tuoden sitä itsenäisesti minulle päin. Neljännellä se selkeästi ymmärsi jutun juonen ja nosti kepinkin hyvin. Ei vieläkään käteen asti, mutta minuun päin jo. Herkkupalkalla toimittiin.

Ajatuksissa oli tehdä vielä esineruutukin, mutta vesisade muuttui sumuksi ja näkyvyys huononi, niin me lähdimme kotiin. Ajatuksia herättävä reeni!