Kävin vihdoin olkapään magneettikuvassa. Leikkaukseen, oli ortopedin tulkinta. Hetki keskusteltiin ajankohdasta, kun minä sanoin, että toukokuun lopussa pitää olla kisakuntoinen. Lupasi laittaa lähetteen pikana, eikä jonoja kuulemma ole. Noh, se leikkausaika tuli neljän päivän päästä 31.3. Nopeaa toimintaa täytyy myöntää!

Kolme viikkoa aikaa muuttaa Kipin tokon käsimerkit vasempaan käteen. Töistä annetiin melkoiaset paineet mitä pitää tehdä ennen jäämistä kolmen kuukauden saikulle, joten iltaisin ei juuri ollut puhtia lähteä ketälle. Viikonloppuisin reenailtin metsälenkkien yhteydessä ja pariin otteeseen kentällä ja hallilla. Mitään ongelmia ei Kipillä ollut eri käden käskyjen noudattamisessa. Itselle eniten miettimistä aiheutti vasemmalla kädellä metallikapulan heitto.

Jälkimetsäänkin piti päästä. Molemmat koirat olivat intopiukkana hommissa eli hyvin muistivat jäljestyksen juonen. Ainoastaan Vicin keppien tuonti oli hiukan tahmeaa. Pitäisi varmaankin muuta sen ilmaisutapa, että herkkiksen ei tarvitsisi paineistua muuen niin mukavassa työssä. Esineruudussa Viciä hiukan jännitti, kun keskimmäinen esine oli puoliksi maatuneen puulaatikon takana. Autoin sitä ja siitäkin selvittiin. Seuraavana päivänä menin uudelleen samaan paikkaan esineruutulemaan, eikä nyt ollut mitään ongelmaa hakea esine sieltä laatikosta.

PK-SM kisat olivat katkola, kun järjestävää seuraa ei alkuun löytynyt. Sitten kuitenkin ilmoitettin, että kokeet järjestetään Hyvinkäällä heinäkuussa. Paniikki!! Millä pystyn heittämään kaksikiloista kapulaa ja pysymään Kipin perässä jäljellä. Sain kuningas ajatuksen ja pyysin treenikaveriani ohjaajaksi. Marja sanoi harkitsevansa asiaa. Käytiin sitten katsomassa miten Kipi suhtautuu eri ohjaajaan liinan päässä.

Tein n. kilometrin jäljen minullekin outoon maastoon Kangasalan Pirtin taakse. Jana 30 m, 7 keppiä ja kaksi piikkiä, kulmia, polkujen ylityksiä, kaatuneita puita, tiheikkö, ryteikkö, kallioleikkaus.... Eli haastetta tuli ihan hakematta. Eikä siinä vielä kaikki: juuri kun tulin metsästä pois, lähti parkkipaikalta täti kuuden koiran kanssa metsään poikittain jäljen yli.

Esineruutu oli 30x30 Marjan esineet takakulmassa vasemmalla ison kiven päällä, takana oikealla ja edessä keskellä piilossa kaatuneen puun alla. Ruudun ohjasin minä. Kipi työskenteli hyvin ja maltilla.

Sitten jäljelle. Janan alussa Kipi oli kummissaan, kun "sivulle" käsky tuli Marjalta ja minä seisoin takana. "Eteen jälki" ja hetken mietittyääN Kipi lähti epävarmasti liikkeelle. Eteni jäljelle asti kävelyvauhtia!!, tarkisti takajäljen ja kääntyi itsenäisesti oikeaan suuntaan. Ensimmäisen kepin kipi aikoi tuoda minulle, mutta herkkupurkin ilmestyminen marjan taskusta sai sen viemään kepin ohjajalle. Sen jälkeen minä en enää ansainnut huomiota. Kaikki kepit nousivat ja kaikista esteistä selvittiin ongelmitta. Oli aivan huippua olla peesarina omalle koiralle, mikä teki niin hienoa tyätä :)

 

Projekti jatkuu....