1.7 viikolla on tehty kaikkea pientä. Lenkillä luokse tuloa ja käpy tunnaria. Remmissä kävely on ollut jokapäiväinen  opettelun aihe. Lenkiltä palatessa se sujuu pätkittäin mallikkaasti. Yksin ollessaan helpompaa, kun ei ole Sissiä taustatukena. Vastaan tulevat koirat Kipi ohittaa kiertäen, mutta jos Sissi mukana voi niille jopa puhkua. Namia näyttäen ohitukset menevät muuten hyvin, mutta pomppiminen tuo kulkemiseen tiettyä vaikeutta. Neiti sotkeentuu remmiin aika nopeasti.

Ruoan antamiseen olen yhdistänyt nouto kapulan pitämis reenin. Ensimmäisellä kerralla minun piti avata suu ja laittaa ”yäk”  kapula suuhun. Toisella kerralla päätin odottaa niin kauan, että ruuan odotus avaa suun. Eihän ahneen hermo kestänyt kolmea minuuttia kauempaa. Kolmannella kerralla meni 15 sek.

Nyt sitten alan vaatia hiukan pitämistä, koska ottaa kapulan halukkaasti heti. Tosin samalla kapulalla tehty nouto ei sitten sujunutkaan heti. Kipi kyllä lähti innokkaasti kapulalle, mutta ei nostanutkaan sitä vaan tuli kerjäämään namia. Kapulalla leikkimisen jälkeen noutokin sujui taas hienosti. Namit pitää pitää piilossa, jos on kädessä neiti vaan kerjää. Paikalla makuu on edennyt kolmeen askeleeseen taakse päin ja sieltä takaisin sivulle.

Ai, niin. Torstaina Linnainmaan koululla tein nurmelle jäljen. N.30 metriä, kolme namitonta 6-8 askelta välillä, 15 min vanha. Nurmikko pitkähkö, eli namit eivät olleet näkyvissä, mikä ei tuottanut Kipille vaikeuksia, mutta minulle kyllä. Harmitti, kun unohdin ostamani pienet valjaat kotiin!

Alussa taas kauhea kiire. Imu jälkeen hirmuinenJ Piti muistuttaa mitä ollaan tekemässä, koska kireä remmi mikä tulee kainalon ali saa koiran kieppumaan. Namittomissa kohdin vauhti kasvaa, mutta nenä ei nouse. Jälkeen jäi jonkin verran nameja. Lopussa taas kuppi, jonka jälkeen kannoin pois. Kaisa videoi suorituksen. Täytyy hiukan analysoida sitä.

Kun ”isot” Sissi ja  Succa  olivat tehneet reeninsä Kipi pääsi vielä leikkimään metalli noudon, sivulle siirtymistä, paikalla makuuta ja luoksetuloa.