Alkuviikosta lumesta innostuneena lähdin pitkälle iltalenkille Kangasalan puolelle metsän kautta.Vihdoinkin myös illalla näki kulkea ilman taskulamppua ja koiriin säilyi näköyhteys.

Tullessamme Kangasalan latuverkostoon kuuluvalle metsäautotielle molemmat koirat terästäytyivät kuuntelemaan jotakin. Pysähdyin itsekkin kuulostelemaan mikä sai koirat herkiksi. Edestäpäin kuuluikin miehen ääni kutsuvan hiukan hätääntyneesti jotakin nimeltä.Pyysin koirat lähelle mahdollisen karkurin varalta. Kutsu kuului monta kertaa eikä ääni tuntunut liikkuvan paikoiltaan. Huutelin "onko sulla koira vai ihminen hukassa?". Metsiköstä tulikin mies näkyviin ja sanoi koiransa, bretangen seisoja (onko sellaista olemassa?) lähteneen peuran perään.

Minä olin jo hetken luullut dementikko mummun lähteneen marjaan, koska Lempiä huudeltiin.Sanoinkin miehelle, että jos olisi ollut ihminen kyseessä olisi Sissi voinut lähteä jäljelle,mutta koiraa se ei ole koskaan jäljittänyt. Siinä jutellessamme Kipi sai hajun jostakin. Mies selvästi ilostui luullen koiransa palaavan, mutta luultavasti Kipin vainu oli samainen peura. Ainakaan koirasta ei näkynyt vilaustakaan.Kävelimme yhtämatkaa sivistyksen pariin päin.Mies lähti kotoaan hakemaan autoa ja aikoi palata sillä paikalle etsimään karkuria. Oli kuulemma ensimmäinen kerta, kun tämä 5v. koira karkasi.

Olisin halunnut jotenkin auttaa,mutta eipä siinä paljoa ollut tehtävissä. Toivottavasti Lempin seikkailu päättyi kotisohvalle oman isännän viereen.