Kotipihassa aamulla päätin tehdä korkki tunnaria katsoakseni sainko sen taas pilattua viime reeneissä.

Piilotin yhden korkin, nostin sen päälle pihdeillä pienen männynoksan.Kipi etsi kauan ja laajalti, mutta kokoajan etsien. Tein toisen samanlaisen, että Kipi älyäisi katsoa missä minä käyn. Nyt etsintäalue oli pienempi. Sitten kaadoin kasan korkkeja pensaikon eteen.

Tein alku valmistelut niinkuin aina ja vein hajustetun pensaan vasemmalle puolen ja piilotin sen. Kipi lähti lujaa etsintään, vilkaisi korkki kasaa ja etsi nenällään piilotetun. Sitten piilotus pensaan oikealle puolelle hiukan lähemmäs kasaa. Hienosti taas nenällä töitä. Vielä päätin kokeilla hajustettua aivan kasan taakse piilotettuna. Taas Kipi lähti lujaa, kiersi kasan selvästi varoen sitä, haki piilotetun ja toi. Ei siis jäänyt mitään ongelmaa. Kipi puree korkkeja paljon,mutta en vielä puutu siihen,ettei paineistu koko tunnaria kohtaan.Pääasiahan on oikean löytyminen!

Lopuksi 4min paikalla makuu. Minä liiterissä piilossa. Tuli mukaan se vaikeus, että menen ovesta jonnekkin. Muuten hyvä, mutta Kipi hiukan siirteli etutassujaan. Kiveys oli varmaan kova neidin kyynärpäille.

Iltapäivällä lähdin uimarannalle tekemään Kipille ensimmäisen jäljen tänä keväänä.

N.50 metriä,nami joka varpaassa ja kantapäässä. Märkä nurmi, tuuleton keli. Meni opetteluksi molemmilla.Alussa Kipi ei keskittynyt yhtään. Nenä ei pysynyt maassa, vaan kaikki ympärillä oleva kiinnosti. En pystynyt katselemaan sitä puuttumatta vaan muistutin koiralle, että nyt tehdään töitä. Olin tehnyt alun liian lyhyillä askelilla, se varmaankin vaikeutti Kipin työtä. Ei voinut edetä sujuvasti, kun kokoajan oli pysähdyttävä. Kun askeleet pitenivät Kipin työskentelykin parani. Lopussa pystyin jo hiukan löysäämään remmistäkin. Ei mikään huikea aloitus, mutta jatketaan;)