Kun olo on surkea on apu onneksi lähellä. Puhelimen päässä siis. Soitin Saijalle ja sovimme reenit heti aamuun. Kävimme tekemässä koirille jäljet ja sitten Palveluskoirakentälle.

Kipi kanssa ensin vähän lämmiteltiin seuraamista ja jääviä. Eteenlähetys ei ihan kylmiltään onnistunut, koska kentän nurmi oli leikattu ja haravoitu kasoille ja nämä kasat tietty näkyivät hyvin. Tai siis paremmin kun lelu. Avustettuna todella pitkän matkan läheys loppuun vauhdikkaasti.

Sitten hyppäämään. Tähän olin päättänyt ottaa ohjelmaan pelkästään hyppäämisen namialustoille. Koska Kipi osaa noutaa ei sitä tähän tässä vaiheessa yhdistetä. Alussa juoksutin Kipin hihnassa hyppyyn, ettei pääse kiertämään ja Saija oli laittamassa herkkua alustalle. Eikä siinä kauhean montaa toistoa tarvittu kun Kipi ymmärsi jutun juonen. "Kannattaa hypätä niin saa herkkua!"  Hetken huilaus ja sitten ilman hihnaa niin että Saija toisella puolen estettä ja minä toisella puolen ja Kipi hyppi namilta namille. Jee jee jee Alussa muutama  pieni ponnistus esteestä, mutta ne loppuivat kun into kasvoi. Hieno OTUS!

Sitten jäljelle. Saija oli tehnyt  "laatikon" missä kolme palloa ja kolme keppiä, lähes kilometrinen ja 1:30 vanha. Jana 10m.

Keskittyminen janan alussa nyt hyvää. Jana työskentely ihan super !!!! Ensimmäisellä suoralla olevaa palloa Kipi hiukan ihmetteli, mutta rohkaisin tuomaan ja sitten bileet. Jäljestys jatkui ja kulma olisi mennyt täysin oikein, mutta liina kietoutui kuuseen ja nykäisi Kipin pysähdyksiin. Pienen tarkistuksen jälkeen jatkoi itsenäisesti. Keppi nousi epäröimättä, namia taskusta. Jälkityöskentely oli mallikasta ja rauhallista niissä kohdin missä aluskasvillisuutta ei ollut paljoakaan. Yhdessä kohtaa laskeuduttiin painanteeseen missä oli korkeampaa sananjalkaa ja heti vauhti kasvoi . Jarrutin liinalla eikä se häirinnyt koiraa. Pitkältä suoralta nousivat molemmat pallo ja myöhemmin keppi, namia taskusta. Sitten tultiin maastollisesti hiukan vaativammalle osiolle. Ison ojan ylitys kulmassa, risukkoa ja louhikkoa. Kaikista Kipi suoriutui hyvin. Minulla sen sijaan oli tekemistä, että pysyin pystyssä. Yhdessä vaiheessa liina pääsi karkuun käsistäni ja sain tehdä monta loikkaa ennenkuin sain siitä uudelleen kiinni. Viimeisellä suoralla pallo löytyi hienosti. Sen sijaan kepistä Kipi meni yli, mutta avustin sen löytymisessä. Ruokaa ja kehuja sateli pikku koiralle. Super hieno

Syy miksi Kipi ajoi yli viimeisestä kepistä oli varmaankin se, että Saija eksyi tehdessään jälkeä. Lopetti jäljen keppiin ja astui muutaman askeleen eteenpäin mihin jäi seisomaan ja ottamaan suuntaa mihin jatkaa. Se voimakkaampi haju veti nänän yli kepistä. Ei se mitään: Kipi oli SUPER HYVÄ! En taidakkaan myydä jäkliliinaa.