Olin suunnitellut tekeväni jatko reenit pienesine etsintään,mutta talven tulo sekoitti suunnitelmat. Muuten kiva juttu, että vihdoinkin on talvikeli,mutta latujen tulo meikäläisen ulkoilureiteille ei ole kivaa. Emme siis päässeet sinne mihin olin reenin suunnitellut.

No jotain piti kuitenkin tehdä. Kaarinouto oli Kipille vielä esittelemättä,joten sitä siis.Tein ensin Sissille kaksi kisamaista kaarinoutoa. Ensimmäinen oli n.20metriä pudotetulle esineelle +10 metriä seuraamista. Sissi heti täysillä mukana. Todella vauhdikas nouto!! Toinen oli n. 30 metriä esineelle+ 10m seuraamista. Voi miten onnellinen koira tuli esineen kanssa ja teki hienon luovutuksen.Hillittyä kepillä palkkaamista. Tekemisen riemu paistoi Sissin koko olemuksesta! Ihanaa...

Sitten Kipi. Seurautin Kipin aloitus paikkaan ,näytin esinettä,annoin vihje sanan "pudotetaanko" ja lähdin seurauttamaan koiraa. Pudotin esineen ja jatkoimme n.15 metriä. Käännös ja kysyin "pudotettiinko" kädellä näyttäen esineeseen. Käskyllä "esine" lähetin Kipin. Koiru oli ihan ymmyrkäisenä, että mikä juttu,mutta juoksi polkua eteenpäin. Heti esineen kohdalla kauhea kehuminen ja pikku koira toi sen minulle. Vähän riehumista. Sama uudelleen, nyt Kipi lähti määrätietoisemmin juoksuun. Kehuin vasta,kun esine oli suussa. Kolmas kerta hiukan pidemmällä matkalla,joka sekin meni hienosti. Tuskin tässä mitään olivallusta tapahtui,mutta saipahan Kipi juosta ja käyttää pikku pikku päätään.

Lenkkeilimme vielä pitkään kauniissa talvisessa metsässä auringon paistaessa. Koirat saivat toteuttaa itseään. Kipi reenasi amerikkalaista jalkapalloa ja Sissi vanhoja taitoja kulmakunnan perhaana jäniksen jäljestäjänä.