Heikkisen Pirjo kutsui minut kouluttamaan Pondera koulunsa oppilaita. Kipi pääsi mummulaan ja Vici junamatkalle mukaani. Perjantai illan ruuhka asemalla hiukan jännitti Viciä, mutta junassa se asettui heti nukkumaan jalkoihini. Kuopiossa meitä oli vastassa Miettisen Anne Nipa belginsä kanssa. Annen luona majoituimme ja vietimme hauskan tyttöjenillan lauantain koulutuksen päätyttyä. Vici ja Nipa tulivat hyvin toimeen; Nipa oli todellinen herrasmies eikä ahdistellut pikku tyttöä. Yhdessä ne juoksentelivat lenkeillä mitkä teimme Annen kodin lähistöllä olevan järven rannassa. Ensin Vici matkusti autossa jaloissani edessä, mutta sitten se päätti, että Nipan kanssa takaluukussa on mukavampaa. Sovussa ne siellä sitten matkasivat.

Pirjon Pondera halli on aivan uusi (halli on vanha, mutta Pirjon koirakoululla uusi). Päivän koulutuksen jälkeen sain tehdä Vicin kanssa omat treenit. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja tehtiin ALO-luokka kokeenomaisesti. Pirjo toimi liikkurina.

-luoksepäästävyys 10

-paikalla makuu 10

- hihnassa seuraaminen 9 , täyskäännökset hiukan väljiä

- irti seuraaminen 10

-liikkeestä maahanmeno 10

-luoksetulo 9. pieni törmääminen

- liikkeestä seisominen 10

- hyppy 10

- kononaisvaikutus 10

Hiukan Viciä jännitti uusi paikka ja taputukset mitä yleisö antoi meille liikkeiden välissä. Hyvin se piti itsensä kasassa ja teki annetut tehtävät niinkuin sille on opetettu. 

Sunnuntain treeni Vicille oli oikeastaan vaan leikkimistä: merkille menoja, kakeja, noutoja ja vähän seuraamista. Seuraamisessa sitä jännitti eikä peruuttamisesta meinannut tulla millään siistiä.Muuten ok.

Kotimatka sujui Vicin osalta hyvin. Pieksamäellä junan vaihto oli hiukan hankala, kun vaunumme oli vanhan mallinen missä oli metalliritilä raput ja vaunun lattia korkealle. Vaunun eteinen oli myös lumessa ja siitä liukas. Jouduin nostamaan Vicin vaunuun, koska sen tassut olisivat menneet ritilästä läpi. Lemmikkivaunu oli hyttivaunu missä oli 14 istumapaikkaa ja yhdeksän muuta koiraa. Vici kömpi istuimeni alla ja nukkui siellä koko matkan, sitä eivät muut koirat kiinnostaneet. Tampereen asemalla Vici yritti ensin astua ritilärapulle alas mennessään, mutta päätti sitten hypätä laiturille. Se raukka liukastui ja putosi junan ja laiturin väliin. Minä joukuin kiskomaan sen remmillä ylös sieltä. Voihan Viisuri!