Tänä aamuna lähdimme reippaasti kinkun sulattelu reeneihin. Siis minun ei koirien:)
Tein esineruudun 55X20 metriä. Tällä kerralla oli tarkoitus katsoa jäikö edellisestä katastrofista jotain vaikutuksia toimintaan. Tein molemmille koirille oman suorituksen.

Ensin Sissi. Esineet olivat;ensimmäinen takakulmassa 55metrissä pieni tumppu, toinen keskellä kaatuneiden puiden välissä 20metrissä pieni tossu ja kolmas edessä viidessä metrissä keskellä vinkuva pehmolelu. Sissi tosin oli eri mieltä esineiden nostamis järjestyksestä ja toi ensin edestä ja sitten keskeltä. Takakulmaan ei koira jostain syystä mennyt useasta lähetyksestä huolimatta.
Jätin Sissin istumaan etulinjalle ja juoksin itse esineelle (en nostanut sitä) heiluttelemaan. Palasin eri kohdasta koiran luo ja lähetys. Sinnehän Susi pinkoi ja palasi onnellisena tumpun kanssa. Vähän namia ja narupallo riehuntaa.

Sitten Kipi. Etu ja keski esineet samat, mutta takakulman vaihdoin toiseen reunaan 10metriin. Hetken mietin tulivatko esineet liian lähelle,mutta Kipiläinen ei tahtonut irrota edes kymmeneen metriin. Etummaisen esineen pikku koira löysi itsenäisesti, mutta siitä eteenpäin jouduin auttamaan aika paljon. Koira kyllä pyöri ja nuuski viiden metrin säteellä. Reunimmaisen esineen autoin menemällä lähemmäksi ja kannustamalla. Keskimmäisen tein samoin kun Sissin kanssa. Eli jätin Kipin istumaan ja kävin taputtelemassa käsiäni esineen luona. Sitten palasin koiran luo ja lähetin. Hienosti nyt irtosi ja ratkaisi esineen haun vaikeimman kautta.Esine oli kahden kaatuneen puun muodostamien V-välissä. Kipi ei hypännyt sinne keskelle (niinkuin S. teki) vaan kaivautui rungon ali. Ahdasta oli, mutta palkitsevaa. Kyllä me riehuttiin.

En tiedä oliko irtoamattomuus reenin vähyyttä vai seurausta edellisestä. Nyt on tehtävä noita heilu juttuja ja vahvistettava irtoamisia.