Lähdimme aamuvarhaisella vaeltamaan "Lapin" maisemiin. Yöllä oli ensimmäistä kertaa tänä talvena ollut kunnon pakkanen, -15 astetta. Uskoin pakkasen tehneen hyvän hankikannon ja uskomattoman hienon aamuruskon jälkeen aurinko oli vetäytynyt pilviharson taakse, joten suuntasimme vanhalle hakkuu aukiolle. Sissin silmien takia en aurinkoiselle hangelle ole viitsinyt mennä, mutta nyt oli oiva tilaisuus vaeltaa siellä missä ei polkuja mene.

Koivikko oli kasvanut jo  olkapäähän ulottuvaksi "vaivais koivikoksi", minkä takia suoraa reittiä ei voinut edetä. Laskeuduttuamma ensimmäiseltä tunturilta alas, oli laaksossa uskomaton näky. Hankien keskellä näkyi sammal ja sula vetinen lammikko. Ensin luulin sen jäätyneen aivan peili kirkkaaksi,mutta kokeilemalla uskoin sen olevan sula.

1305045.jpg
Vahdit tarkistivat tilanteen, ettei muita ole eksynyt samalla läänille. Ei näkynyt edes rusakon jälkiä. Sitten saattoi laittaa riehumis leikit käyntiin.
1305054.jpg

"Onks sulla yhtä suuret hampaat, kun mulla?" kysyy Sissi. "Hei, noi on aika pelottavat!" tuumii Kipi.
1305061.jpg"Haluukko leikkiä Puna Hilkkaa, mää oon se susi", Sissi houkuttelee."Ota ensin kiinni,jos saat!" Kipi härnää.

1305058.jpg
"Hei, mää oon kyllä tän joukon pomo! Onko selvä!"  Sissi muistuttaa.
1305048.jpg

"Nyt saa riehuminen riittää!!" pomo määräs. "Olis vähän nälkä, tuu mennään kattoon löytyykö mitään." 

1305065.jpg
Paremman puutteessa koira syö keppiä:)
1305070.jpg

"Menääks jo kotiin? Mun on oikeesti nälkä!" Kipi houkuttelee meidät kotipolulle.Tämä oli hauskaa vaihtelua tavanomaiseen metsässä poluilla kulkemiseen.