Taas tuli opetus ,mitä erilaisempia koirat voivat olla!

Eilen iltalenkillä koirat painelivat metsässä minusta välittämättä ja sekös sai sarvet nousemaan meikäläisen päähän. Hyppäsin pusikkoon piiloon.

 Hetken päästä kaksikko juoksenteli edes takaisin polulla n.50 metrin matkaa. Edes Sissi ei osannut käyttää nenäänsä vaan pinkoi Kipin kannoilla aivan päättömänä. Sitten sen kaksi hernettä kohtasivat toisensa ja hajuni paljasti paikan missä lymysin. Käskin Sissin paikalle, hiljaa. Kipi jatkoi nyt entistäkin päättömämpää kirmailua. Sitten se otti kovan spurtin kotia kohti, jolloin jouduin kiljaisemaan perään "Kipiii". Neiti palasi takaisin jatkamaan risteilyä polulla.Sissillä alkoi hermo kiristyä ja hengitys muuttui huohotukseksi joka paljasti olin paikkamme. Kipi pölähti paikalle ja minä alion ilkkua sitä, että hukkasiko paimenkoira laumansa lälläää. Neiti silmät kipinöiden kävi käsivarteeni kiinni!!!!" Per....ttäkö siinä ilkut, näin voi käydä kelle vaan!"

Toppatakki ja fleespusakka pelastivat suuremmilta vammoilta, reikä nahkaani tuli kuitenkin. Sen siitä saa,kun ei vielä osaa noin erilaisen koiran sielunelämää tulkita. Sissin on pystynyt nolostuttamaan vastaavissa tilanteissa. Kipiä ei kannata yrittää saada noloksi, voi käydä itselle huonosti!