Tampere KV tuomarina tervuilla kaikissa luokissa Olli Kokkonen. Kipi käyttöluokassa

5 vuotias tyypiltään erinomainen narttu jolla hyvä raajakorkeus, hyvä rungon pituus, tasapainoiset kulmaukset, hyvä luuston vahvuus, erinomainen eturinta, yhdensuuntaiset pään linjat, suuret korvat hiemän häiritsevät ilmettä, tiukka leikkaava purenta, liikkuu erittäin hyvällä askel pituudella mutta erittäin kapea askel takaa, oikea turkin laatu, varma rauhallinen käytös KÄY ERI 1

SA jäi saamatta suurten korvien ja hännän kääntymisestä koipien väliin. Tuomari sanoi, että arkahan koira ei ole, mutta hännän kääntö häiritsi. Hieno arvostelu kaiken kaikkiaan.

Muutenkin oli ainan mahtava No-How päivä. Kipin lapsista No-How Accident Pal  "Arttu" NUO ERI 1 SA vara-SERT. No-How Am I Little Myy " Myy" NUO ERI 1 SA PN 1 VSP SERT CACIP. Veli No-How Uncel Nemo "Nemo" AVO ERI 1 PU1 ROP CACIP. Eli Kipin tytär ja veli olivat vastakkain ROP-kehässä. PN2 ROP VET oli Kipin äiti No-How Look at Me "Pöty". Kasvattaja luokkaan Nina ilmoitti Pötyn, Nemon, Myyn ja Kipin. Tällä porukalla luokka voitto ja isoon kehään. Isossa kehässä tuomari ei tervuille juurikaan katsettaan luonut, mutta kokemusta saatiin. Minä esitin itse Kipin ja pääsin näin pyörähtämään myös kehässä. Myös maleissa No-How:t pärjäsivät, mutta tuloksia en arvaa lähteä kirjaamaan se verran outoa tuo sanasto minulle. Toivottavasti tervujen kohdalle oikein.

Kipin esiintymisen kuvasi Tiia Sutinen.

7.5 Vici  kävi ensimmäisen kerran osteopaatilla. Käynnin suu oli toinen takajalka minkä varpaat välillä kääntyväy sisäänpäin kävellessä. Matkalla Petrille mietin, että mitenköhän pikku-neiti antaa käsitellä itseään saatikka pysyy hoitopedillä. Sisälle mentiin vauhdikkaasti ilman arkailua. Petri teki heti asento tarkistuksia ja siinä Viciä hiukan jännitti. Kumartuuhan siinä vieras ihminen selän päälle varsin voimakkaasti ja vielä pitää kiinni. Sitten nostin Vicin pedille. Tyyppi istui ryhdikkäästi, kun selkää käsiteltiin.Pieni trikki löytyi ja aukesi helposti.

Sitten laitoin makuulle. Alun jännitys laukesi npoeasti ja Vici päätti ottaa kauneusunet, kun kerrankin hoidetaan pitkän kaavan mukaan. Viilee tyyppi 

Selästä ei löytynyt muuta. Hienosti nikamat liikkuivat. Takajalkojen liikeradat olivat hyvät ja venytykset todella pitkät. SI nivel on vielä löysä, tottakai. Toisen takatassun jänne oli hiukan kireä, mutta löystyi käsittelyssä. Lopuksi Petri vielä katsoi likkeet lattialla ja tarkisti asennot. Petri kehui Vicin hyvin rakentunutta luustoa, hyvää lihaksistoa ja kevyitä liikkeitä. "Ei mikään rimpula vaan hienosti rakentunut koira!"

Sunnuntaina Tiia Sutinen kuvasi Vicin reenit seuraavaan belgi-lehteen.

Paikalla makuun aloitus.                                                                                          Berni Marski ja aussi Pyry olivat turvalliset kaverit

Käännös vasempaan.

Käännös oikeaan

Luoksetulon loppu

Noudon "pidä" harjoittelu.                                                                                  Nouto, heitetyn kapulan palautuksena.

Torstai iltana tein kotipihassa nouto ja hyppy reenit Kipille. Tasamaa noutoja 1,5 kg kapulalla. Nostamisesta palkaten aina kokonaiseksi liikkeeksi asti.

Sitten 90cm esteellä ja 0,5 kg kapulalla hyppyjä. Kertaakaan ei Kipi arponut ponnistusta vaikka vaihdoin välillä hyppy suuntaakin. Välillä lelulla hyppyjä. 

Vici katseli ja huusi rappusella Kipi touhuja. Kun Kipi sai kaiken tehtyä päästin Vicin irti ja päätin kokeilla sen kanssa noutamista 0,5 kg kapulalla. Ja JEEEE niihän se onnistui! Hetsasin ensin ja pidin kiinni, kun heitin. Sitten pieni odotus, että Vici pyrki kapulalle, vielä nostava läpsäys kylkeen ja "hae". Samanlailla palautui käteen kuin lelukin.

Sitten leikittiin luoksetuloja tuplakoiralla. Maahan menoja ja istumisia parittain. Hassut otukset!

Ai niin, Vici on mitattu ja punnittu: 11,5 kg ja 47 cm viikkoja 18 ( 4,5kk).

Keskiviikkona Saija teki meille voittaja luokan jäljen vanhenemaan ja haki meidät, kun olin päässyt töistä ja kampaamon tuolista kotiin.  

Jana oli 25 metriä. Jälki haastavassa maastossa kallioita ylös ja alas kuivassa metsässä sekä päättyi kalloin päälle aukealle ja tuuliselle paikalle. Kipi oli ihan PRO! Se ei kysellyt minulta apua kertaakaan, selvitti kulmat ja piikin hienosti. Kohdassa missä jälki meni kalliorinnettä jyrkästi ylös, jäi Kipi tasanteelle tarkistamaan moneen kertaan jäljen kulkusuunnan. Sitten se ratkaisi asian oikein ja hyppäsi seuraavalle tasanteelle. Vauhti oli ripeää, mutta maltillista. Kohdissa missä minun piti mennä varovasti alas odotti Kipi pää ylhäällä, mutta katse jäljelle päin lupaa jatkaa menoa.

Kyllä antoi uskoa meidän kykyihin suorittaa voittajan jälki! Iso kiitos Sailalle jäljestä ja tsemppauksesta!

Tämän jälkeen tehtiin vielä Tenhon ja Kipin kanssa ampumis sessio. Seuraamista ja paikallaolia sekä ihan vaan hengailua metsässä. Kuuroja noi otukset!

Kerkisin käydä kotona vaihtamassa reppuun tokovälineet ja ottamassa Vicin mukaan ja sitten ryhmälle seuraamis reenejä vetämään. Kipikin sai tehdä pätkän seuraamista mikä oli varsin mallikas suoritus. Reenien lopuksi oli vielä ampumis harjoittelua ryhmäläisten pyynnöstä. Kipi paikalla makuussa ja Vici Tainan autossa.

Sunnuntai iltana Keijo lähti jäljenpolkijaksi ja ajetiin Jyväskyläntien varteen jollekkin metsäautotielle. Annoin jonkinlaiset ohjeet mitä haluan jäljellä olevan ja seitsemän keppiä niin että kaksi viimeistä on melko lähekkäin. Ajatuksena päästä kunnolla palkkaamaan jommasta kummasta.

Tallasin itse esineruudun. Taas oli vaikea maasto. Louhikkoinen ja ryteikköinen. Sai siihen 30x30 ruudun. Esineet vasemmalla 5 metrissä, oikeassa takakulmassa ja keskellä takareunalla. Aloitin oikealta ja Kipi juoksi suoraa esineen yli reakoimatta siihen. Toisella lähetyksellä nenä aukesi, mutta vielä ei mitään löytynyt. Kolmannella pistolla löytyi etuesine. Ja sitten keskimmäinen, viimeinenkin tuli ajan puitteissa. Esineiden käsittely oli hiukan krouvia, joten tein vielä nostoharjoituksen. Muistuttamalla Kipin suu rauhoittui. Tätä pitää muistaa tehdä!

Sitten tein Vicille makkarajäljen 30m. Alussa askeleen "jana". Homma selvää, lujaa pitäisi mennä. Sain taas pitää ihan kunnolla kiinni, että penska pysyi jäljellä ja imuroi nakkeja. Sitten kuvioon mukaan tulivat jarruttavat tekijät, nakit olivat täynnä muurahaisia! Vici ei suostunut luopumaan herkuistaan vaan imuroi ne ja syljeskeli muurahaiset pois. Vauhti rauhottui hyvin.

Kipi janalle tunnin vanhalle jäljelle (30 metriä). Keskivaiheilla Kipi kääntyi jäljelle päin, mutta pyysin sitä eteenpäin. Kipi korjasikin hyvin, otti takajäljen mistä käänsin sen oikeaan suuntaan. Maasti oli ehkä parivuotta vanha hakkuuaukea. Välillä risukkoa ja välinnä siistiä kalliota. Hyvin Kipi pysyi jäljellä, kertoi Keijo joka peesasi meitä. Itse en saanut täysin selvää kuvaa jäljen kaaviosta sen verran suuria olivat Kipin kulmat, piikin sen sijaan ymmärsin. Taas yksi välikeppi jäi ja minä nostin yhden. Viimeisestä Kipi ajoi yli mihin se piti palauttaa. Keijo ei ollut muistanut kahden kepin lopetusta PAHUS! Motivaatiota keppeihin pitäisi saada nostettua!

Vapunpäivänä kävin aamulla kuudelta tekemässä Kipille jäljen. Parin tunnin päästä janalle (25m). Hyvin jäljelle asti, mutta takajälki. Kulmat ja piikki hyvin vaikka paikkapaikoin jälki menikin melkoisessa tiheikössä. Seitsemästä kepistä yksi jäi väliin ja yhden näin minä. Nyt en antanut Kipi jatkaa vaan käskin sen takaisin tarkistamaan, että mitäs tänne jäi. Lopussa maasto oli selkeää ja jäljellä kulkeminen jopa nautittavaa. Viimeisen kepin Kipi löysi kovasti hakemalla. Se sai hajun, mutta paikallistamiseen sen piti keskittyä kunnolla. 

Nyt pitäisi päästä tekemään muutama jana, todella pitkä jälki ja palkata välikepeistä yllättäen enemmän. Töitä töitä töitä ennen kisaa.

Illalla Veskun ja Iian kanssa koulun kentällä tokoilemassa. Kipin kanssa jatkettiin luoksetulo-ruutu dilemmaa. Ei onnistu ei! Kun on tehty luoksetulo niin, että jättö paikka on ruudun vieressä juoksee Kipi sinne eikä ruutuun. Tätä on nyt tahkottu monessa reenissä, eikä siitä päästä yli. Seuraaminen oli hienoa. Kaket hyvät. Luoksetulossa seisominen parantunut, mutta vastaavasti maahan meno huonontunut. Päätökseni pelkästä leikkimisestä ei oikein toteutunut!  Loppuun tehtiin yhdellä kapulalla ohjattu nouto, että varmasti pääsen palkkaamaan ja siinä tuli hieno luovutus. Ei koskenut ja oli silti tiivis.

Oho, onpas jäänyt päivittämättä! Kotikonekkin on vaihtunut ja nyt blogin näkymä on ihan erilainen. En yritäkkään muistella kaikkea mitä on reenattu, parasta päivittää viimeisimmät.

14.5 aamulenkillä tein molemmille koirille jäljen ja Kipille myös esineruudun. Tein Kipille n. 1km jäljen missä piikki ja neljä kulmaa ja kahdeksan keppiä. Kun olin viimeisellä suoralla ja katselin kepille hyvää paikkaa (hakkuuaukiolla kävi pyörivä tuuli joten halusin varmistella viimeisen löytymistä), kun näin Vicin juoksevan poispäin aukion toisella laidalla! Arviolta 200 metrin päässä ja suunta kotiin. Keppi löysi äkkiä paikan ja sitten huutamaan penneliä takaisin päin. Helpotus, kun pentu kuuli ääneni ja kääntyi takaisin päin! Kipi oli taas purrut Vicin remmin poikki.

Vicille 30 metrin mekkarajälki. Kova hinku on pienellä päästä töihin, eteenpäin pyrkiminen on välillä turhankin lujaa. Saan pidellä ihan voimalla ja estää ryntäämisen ja pyörimisen. Tälläisen pakotteen Vici kestää hyvin, ei paineistu yhtään. Alun kiihko rauhoittuu ja loppu on jo jäljestämistä. Vicin ollessa puolivälin tietämillä, tuli metsästä vapaana oleva aussi lähelle. Huusin sen omistajalle, että älä päästä tänne. Onneksi mies sai kutsuttua koiransa pois, eikä Vici edes noteerannut sitä.

Esineruutu oli 40m leveä ja 20m syvä. Esineet vasemmassa takakulmassa, keskellä ja oikealla edessä. Paikkana hakkuuaukea eli aika vaikea. Alussa Kipi ei minusta tehnyt kunnolla töitä vaan juoksi takarajaa edestakaisin. Pyysin sen pois ja tarkensin omaa lähetys tapaani. Nyt nousi ensin keskeltä ja sitten vasemmalta. Oikea etuesine olikin vaikea, pakasterasian kansi tuotti Kipille päänvaivaa, että onko se oikeasti se mikä pitäisi nostaa.

Sitten tunnin vanhentuneelle jäljelle. Jana 25 m, meni hienosti. Jälki alkoi hyvässä metsässä sammalpohjalla. Mies aussinsa kanssa meni jäljen yli n.15 min sen teon jälkee, mutta ei haitannut Kipin työtä. Kulmat olivat hiukan suuria, piikin Kipi selvitti isolla ympyrällä eikä polkujen ylittäminen tai maaston muuttuminen hakkuuaukioksi vaikuttanut jäljestämiseen. Keppien ilmaisu oli hiukan huolimatonta, yksi välikeppi jäi matkalle, yhden nostin minä ja viimeisestä Kipi ajoi yli, mutta sille oli pakko Kipi  palauttaa, että pääsin palkkaamaan. Voi olla, että tuuli teki tepposet.

20-22.4 oltiin koirien kanssa belgien toko-leirillä Häijään Kestikievarissa, missä koulutettavia oli paikalla 19 koirakkoa.Tasot vaihtelivat pennusta-EVL ja yhteistä kaikille oli into oppia uutta/ottaa oppia vastaan. Perjantai iltana kaatosateessa aloitettiin Kipin kanssa näytöksellä, joka meni monelta osin ihan pipariksi, mutta toivottavasti oppilaat saivat käsityksen EVL:n liikkeistä. Lauantai aamuna ja iltana ehdin reenata myös omat koirat.

Vicin kanssa seuraamista sivulla istuen, maaham menoja, seisomista ja istumista. Luoksetulo liikkeenä ja lelunoutoja.

Kipin kanssa korjailtiin näytöksessä kohellettua seuraamista ja vinoja perusasentoja, luoksetulo ja kaukoja.

Viikko reeneissä on tehty Kipin kanssa ohjattua noutoa, luoksetuloja ja ruutua. Kertaakaan ei ole onnistuttu ensimmäisellä kerralla missään liikkeessä.

Vicin kanssa on harjoiteltu tunnarin pitämistä, lelunoutoa, luoksetuloa, nopeita maahanmenoja, seisomista ja istumista.

PKY:n toko-valmennusrenkaan ensimmäisellä kerralla teemana oli paikalla olot. Kipi on mukana ryhmässä ja teki ryhmän mukana ensin kisamaiset istumisen ja makuun. Sen jälkeen harjoiteltiin rivissä jättöjä ja paluita. Lopuksi häiriöitä ohjaajien tekeminä. Vici pääsi myös riviin harjoittelemaan makuuta. Hienosti pikku tyyppi oli ensimmäistä kertaa keskellä riviä 20 sek.

Tänään Veskun kanssa koulunpihalla oli sitten "palaverin" paikka Kipin jatko tekemisestä. Päätös oli leikin kautta jatketaan! Pari viikkoa leikitään ja haetaan iloa tekemiseen. Sitten haetaan tekniikkaa sen aikaa mitä ehditään ennen SM-kisoja. Tässä pitää pysyä!

Vici taas on niin positiivinen joka reeneissä! Tänään ensimmäistä kertaa kentällä onnistui noutokapulan pito niin, että minä seisoin suorassa enkä auttanut pitämisessä n. 5sek. Myös tunnarikapulan heitto palautui lähelle (ei käteen asti). Nouto on siis rakentumassa hyvää vauhtia. Luoksetulo on jo kokonainen liike. Seisomista, istumista ja maahan menoa vahvistetaan samoin seuraamista. Molempien jatko jutut ovat siis selvillä.

                                              Meidän pihavahdit

                                                      Vici 16 viikkoa

                                           Kipi omi palloa ja Vicikin haluaisi!

                                                      Anna jo se pallo mulle!

                                                      Mä otan sen. En taida uskaltaa!

                                  Hei, älä karkaa sen pallon kanssa!

Vesa tiesi Atalan koulun pihan olevan sula, joten sovimme reenit sinne. Nyt kun oli liikkuri paikalla tehtiin kisamaisesti ensin seuraamista. Jo perusasennon ottamisessa Kipin piti kommentoida ja sitten kommentoin minä! Itse seuraamisessa ei sitten ollut huomautettavaa. Seuraavaksi ruutu, hienosti! Kyynärät nousivat irti maasta, kun kävelin kohti ja tästä huomautin. Luoksetulossa seisominen oli lähinnä paikalla juoksua ja maahan menokin venyi. Eteen istumisessa Kipin tassut tulivat nilkoille asti. Tätä se reenaamattomuus tekee. Toisaalta olen nostattanut virettä pk-koetta varten. Eli sitä saa mitä tilaa!! Tunnari oli hieno.

Vici aloitti leikkimällä. Sitten kokeilin joko "pakko nouto" toimisi kentällä. Ei toimi! Ruokareeninä kotona on lähtenyt hyvin edistymään tunnarikapulan suuhun ottaminen. Alkuun Vici  sai olla vakka makuulla ja riitti, että se nuolaisi kapulaa. Nyt vaadin istumisen ja suun aukeamisen. Tätä jatketaan siis kotona. Sitten tehtiin vauhti luoksetuloja Veskun pitäessä kiinni. Kokeiltiin istumista ja maahan menoa liikkeestä. Hyvin Vici seuraa namia. Seisomaan pysähtyminen on vielä niin uusi juttu, ettei keskittyminen riittänyt siihen kentällä. Lopuksi leikittiin.

Veskun innoittamana kokeilin Kipin kanssa rally-tokon oikean puoleista seuraamista. Kyllä Kipi namissa kiinni pysyy. Okealla perusasennot olivat ihan vinoja, mutta leikkiähän tämä oli! Edessä istumisesta vasemman kautta oikealle sivulle istumaan ei sitten onnistunutkaan, koska ohjaajalta loppuivat kädet.

Kiirastorstai: Aamupäivällä mummu kävi tervehtimässä meitä. Vicistä näkyi sen välinpitämättömyys vieraita kohtaan. Ei tunkenut syliin niinkuin Kipi, mutta herkku kyllä kelpasi. Eikä protestoinut vaikka mummu nosti syliin. Mummun kommentti oli:" Sehän on kuin Sissi!"

Illalla koululla reenaamassa Veskun kanssa. Jouduttiin jäämään parkkikselle, kun viimeisiä lumia ei oltu aurattu mistään muualta. Kipi aloitti eteenlähetyksellä ilman mitään alkuvalmisteluita. Lujaa liukastellen maahan käskyyn asti! Pallopalkkaa. Sitten tehtiin seuraamisen pitkä sivu minkä täyskäännöksessä pudotin pallon. Uusi eteen lähetys pallolle. Sitten tehtiin merkille lähetyksiä. Oli kyllä tahmeaa! Hetsaamalla sain vauhtia. Ajatuksena oli ollut ottaa noudon suuntia, mutta nyt meni merkin jankkaamiseksi. Muutama nouto missä puututtiin kapulalla minuun koskemiseen. Lopuksi kaukokäskyt: voi pyhä jysäys mihin se tekniikka on hävinnyt! Sitten jankattiin seiso-> maahan ->seiso vaihtoa. Mielen nostattamiseksi loppuun pari merkille juoksua.

Tässä välissä liikkuroin Veskua ja Marskia. Kipi kiihtyi tapansa mukaan, mutta nyt se purki itseään syömällä Vicin remmin poikki! Kipin ensimmäinen tuhotyö on siis nähty!

Vici aloitti leikkimällä patukalla. Hienosti tulee käteen takaisin. Koska Kipin tekemisen katselu ja leikki nostattivat vireen korkealle, päätin koittaa leikkiä kahdella tunnarikapulalla. Muutama vaihto saatiinkin aikaiseksi. Tässä täytyy muistaa tyytyä vaikka vain yhteen palautukseen, ettei vire pääse muuttumaan. Sitten muutama istuminen ja maahanmeno. Luoksetulo istumaan jätöstä. Paikalla makuu n. minutti. Muutama perusasento ja loppuun leikkimistä.

Pitkäperjantai: Pitkän aamulenkin jälkeen lekittiin kotipihassa pallolla. Vicikin palautti pari kertaa tosi nätisti, mutta sitten omi pallon ja jäi järsimään sitä. Illalla hammastarkistus molemmille. Kipiltä poistin hammaskiveä; ei ollut paljoa. Viciltä oli lähtenyt ensimmäinen etuhammas alhaalta. Se siis siirtyi leikkikoulusta eskariin

Lankalauantai: Vietimme mukavan ulkoilu ja vierailupäivän Muroleessa Keijon siskon mökillä.Täydellinen kevätpäivä; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli +4. Kanavalla kävimme kiikaroimassa lintuja ja ihailemassa koskimaisemaa. Viciä ei huimannut yhtään sillan kaiteen vierestä tuijottaa alapuolella kuohuvaa virtaa. Kun me paistoimme nuotiolla makkaraa iski pikku koiralle väsy ja se alkoi kaivamaan itselleen nukkumapaikkaa. Nostin sen Keijon syliin nuotion lämpöön ja siinä oli hyvä ottaa päikkärit.

Palmusunnuntai: Ihan toimetonta oleilua. Pari pikku lenkkiä ja vähän sisällä leikkimistä.

Toinen pääsiäispäivä: Iltapäivällä lähdin koululle reenaamaan. Viipalekoulun päädyssä oli pieni alue, mikä oli suht tasainen eikä upottanut.

Kipi aloitti merkille menoilla. Nyt oli reipasta! Jes!! Sitten suuntia aivan lähellä takana olevilla kapuloilla huomioiden minuun koskemiset. Siinäkin lamppu syttyi ja saatiin nättejä palautuksia. Ruutu olikin sitten ihan hukassa. Sivusta sisälle, pysähdykset reunalle ja vaikka mitä! Eipä olla pariin kuukauteen tehty ja se näkyi! Tehtiin kutsu-ruutua, palkalle juoksua ja vaatimuksen kautta.....  Kakeissa tekniikka edelleen hukassa. Hinkattiin niitäkin. Tunnari oli hieno vaikkei etuhammasnostolla palautunutkaan. Jääviäkin tehtiin, mutta ilman apuohjaajaa niitä on vaikea kontrolloida.  Loppuun kilpajuoksua ruutuun.

Vicin kanssa aloitin leikkimällä ja yritin taas tunnarin palautusta. Ei nostanut neiti koira kapulaa. Perusasennot ja parin askeleen seuraamiset ihan jes! Ensimmäinen luoksetulo hyvä, mutta sitten uusinnan jättö alkoi tökkimään. Helpotin ja kävin palkkaamassa istumisesta. Leikittiin maahan menoja. Loppuun leikittiin lelun palautuksia.