Olin viikonlopun Jäniksenlinnassa Ninan luona katsomassa penneleitä. Nina tarjosi narttua minulle sijoitukseen ja kukapa pentu kuumeesta kärsivä pystyisi vastustamaan tälläista tarjousta.

                                 3,5 viikkoinen ihanuus

                   Pennut ovat Kipin siskon No-How Ups I Didit It x Grimm Van Hoge Laer.

Tyttö on No-How Call It A Dream               ja poika on No-How Coming Back. Kuvat Nina Palmu

Nyt sitten odotellaan luovutusta. "Äitiysloma" on anottu

Viikolla on ollut ihana ulkoilla illallakin, kun metsässä näkee hyvin kulkea lumen +kuun valossa. Uuden asuntoalueen metsähakkuut ovat loppusuoralla, joten iltaisin ei ole enää niin paljoa koneita töissä. Löysin muiden koira ihmisten tekemän polun, mikä kiertää hakkuualueen ja on mukavan pituinen lenkki. Meluvallia on korotettu ja rinne on siis entistäkin jyrkempi ja pidempi. Kipi pääsi pariin kertaan ylä/alamäki juoksua tekemään mihin lumi teki kivan vastuksen. On sillä hyvä kunto, kun jaksoi niin juosta rinteessä.

Keskiviikkoiltana jäimme vielä lenkin jälkeen temppuilemaan. En siis ollut varustautunut mitenkään, taskussa muutama Froligin palanen ja metsästä otettu keppi. Mitäpä sitä muuta tarvisikaan Tehtiin ensin seuraamista takaperin käännöksineen kaikkineen. Pikkasen piti pyllyn käyttöä ensin avustaa, mutta nopeasti Kipi hoksasi jutun. Sitten Kipi kieri, pyöri, peruutteli ja heilutteli tassuja. Eli kaikkea todella tarpeellista. Välillä into ylitti keskittymisen ja itsellä oli vaikeuksia olla nauramatta otuksen yrityksille. Hauskaa oli siis molemmilla.

Lauantaina sitten vuorossa ihan oikein suunnitellut reenit. Koulun parkkiksella tehtiin seuraamista. Takapään käyttö oli hienoa. Perusasennoista palkkasin samoin juoksuun lähdöistä namilla.

Ruudussa ajatuksena kunnolliset maahanmenot. Palkkailin ensin hyvistä merkille menoista. Sitten suoria ruutuun menoja. Jostain syystä Kipi ensin hakeutui oikeaan reunaan. Piti käydä näyttämässä se oikea paikka. Muuten korvat toimivat hyvin. Pallo+patukka palkkaa

Ohjatussa noudossa tarkoituksena saada nopeita ja tiiviitä palautuksia. No, eipä niistä tarvinnut muistuttaa. Kipillä intoa oli niin paljon, että palautukset olivat halutun kaltaisia. Jatkettiin sitten suuntien vahvistusta kahdella  metrin päässä toisistaan ja kaksi metriä Kipin takana olevilla kapuloilla. Joka kerta oikein! Patukka leikkiä.Hyvä Kipi

Luoksetuloa tein lyhyellä matkalla, koska en halunnut taas sitä liukumis pysäytystä, minkä Kipi viime talvena oppi. Silti se liukui ihan kun olisi ollut luistimet jalassa Missähän tätä voi talvella reenata!

Lopuksi aloin kaivamaan Kipistä nopeaa istumista. Kyllä on teputtaminen sitkeässä tuon koiran tekemisessä. Lopulta saatiin pari hienoa suoritusta peräkkäin. Sitten biletieeiin kunnolla! Heittelin palloa lumihankeen, mistä sitä piti etsiä. Löytämisestä sai patukan.

Hyvän mielen reenit molemmille

Maanantaina lähdin koirien kanssa aamulla metsään tekemään esineruutu reenit. Suunnitelma valmiina, mitä lähden Kipin kanssa kokeilemaan sen taakse ryntäilyn/edestä esineen löytämisen korjaamiseksi.

Tallattiin Himmin kanssa 60 metriä leveä ja 30 metriä syvä ruutu. Etukulmissa 1-2 metrissä esineet valmiina ja taskussa kaksi odottamassa huijausta. Kipille tavanomaiset valmistautumiset ja ensimmäinen lähetys vasemmasta kulmasta. Muistin itse olla kiihottamatta koiraa ja lähetin tyynen tylysti "esine" käskyllä. Kipi lähti lujaa, viidessä metrissä jarrut kiinni niin että lumi pöllysi ja takaisin päin etsimään esine. JES!

Toiseen lähetykseen valmistauduin ottamalla esineen taskusta käteeni. Kun Kipi oli juossut yli puoliväliin aluetta, siirryin linjalla eteenpäin ja heitin esineen n. viiteen metriin. Palatessaan Kipi sai hienosti siitä hajun ja toi minulle. Kolmas ja neljäs lähetys samanlailla. Hyvin toimi. Viimeisenä valmiina ollut esine tuotti hiukan vaikeuksia, mutta Kipi etsi kokoajan etukulmasta eikä lähtenyt taakse huuhailemaan.

Sitten Himmin kanssa ihan alkeita. Heitin lelun lähelle ja Himmi haki sen minulle. Sitten vaikeutin hiukan ja jätin Himmin paikalla istumiseen ja vein lelun kymmeneen metriin. Hienosti typykkä lähti nenää käyttäen etsimään. Löysikin! Tapporavistuksessa lelu putosi matkalla ja Himmi lähti uudestaan etsimään sieltä mistä oli sen ensiksi löytänyt. Pitihän toista auttaa. Hupsu tyttö Pari samanlaista. Kipillä meinasi käämi kärähtää ihan täysin, kun ei itse päässyt hommiin. Se käytti tilaisuuden hyödykseen ja teki haukkuvan hakukoiran haukku harjoituksen. Viisi minuuttia putkeen

Tiistaina aamulenkillä Kipi intoutui olemaan takaa ajettava. Se ei juurikaan koskaan moiseen ryhdy, joten oli hauska katsella kahta täysiä juoksevaa belgiä. Muista liikkujista ei ollut pelkoa aamuhämärässä metsässä arkipäivänä. Aikansa juostuaan Himmi alkoi jo väsyä, mutta ei silti lopettanut Kipin perässä juoksemista. Sitten lenkiltä palasi Kipi yksin. Pysähdyttiin odottamaan Himmiä. Ei näy ei kuulu.Kävelin sinne suuntaan mihin koirat olivat viimeksi kadonneet ja vihelsin pitkään. Kuurolle koiralle varmaankin turhaa. Yritin lähettää Kipiä Himmin etsintään, mutta ei Kpi oikein ymmärtänyt mistä on kyse. Lopulta kaukana näkyi liikettä ja lähetin Kipin siihen suuntaan. Jospa jompi kumpi näkisi toisensa. Sieltähän parivaljakko sitten ilmestyikin! Selvittiin säikähdyksellä.

Iltapäivällä Himmi sitten pääsi omaan kotiinsa. Riku ja Hanna kotiutuivat häämatkaltaan Uudesta Seelannista& Australiasta. Evääksi Himmi vei uusia taitoja: meidän jyrkät portaat se oppi kulkemaan molempiin suuntiin, noudon alkeet hyvällä mallilla, remmi kävely sujui hienosti, luoksetulo vahvistui ja maasto harjoituksia vahvistettiin.Koira-kieltä pitäisi Himmin kanssa vahvistaa todella paljon.Aikuisten ihmisten kanssa se käyttäytyy kuin ihmisenmieli, mutta Kipin kanssa se pyrki olemaan pomo. Kipi oli aivan mahtava esimerkki ja minun apu-opettajani. Iltalenkillä oli hiukan tyhjä olo.

Keskiviikko aamuna lenkillä tein Kipille ensin eteenlähetyksen ilman muita valmisteluita. En siin ollut käynyt siellä mihin sen lähetin. Lumi vaan pöllysi Kipin pinkoessa eteen. 40 m huusin sen maahan. Sinne putosi! Vapautin ja palkkasin namilla taskusta. Sitten sama uudelleen, mutta yllättäen ei lähettänytkään vaan palkkasin hyvästä seuraamisesta. Sitten tehtiin pari pudotetun esineen noutoa. Heureka!! Täsähän oli se syy Kipi "kovaa taakse"- ryntäilyyn. Eli minä lähetän koiran kaarinoutoon käskyllä esine ja kumarrun samoin kun eteen lähetyksessä. Päätin sitten vielä kokeilla esineelle lähetyksiä.

En tallannut aluetta vaan kävin heittämässä esineen metsään jätettyäni Kipin paikalla makuuseen tielle. Tyyni ja eleetön lähetys (samion kuin tunnariin lähetys). Toimi!! Toistettiin varmaakin viisi kertaa, Kokeilin myös vartalolla annettua suuntaa. Kävin heittämässä esineen, mutta en lähettänyt Kipin siitä kohdasta vaan siirryin toiseen paikkaan missä näytin suunnan omalla vartalolla. Sekin toimi JUUHUUU!

Makee fiilis, kun on oivaltanut missä se ongelma piilee. MINUSSA!! Katso peiliin, se auttaa koiraa

Torstaina päästiin Kyötikkälään PKY:läisten kanssa viettämään mukavaa koirailu päivää. Sää ei ollut ihan parasta joulukuuta, mutta siedettävä. Lämpöä +2 ja välillä satoi vettä.

Kipin kanssa ensin vähän tokoiltiin seuraamista, missä intoa riitti. Parikertaa piti muistuttaa edistämisestä. Kovamuovisella noutokapulalla tehtiin vauhti palautuksia. Suora luoksetulo. PK-seuraamisen pitkäsivu ja siitä eteen lähetys lelulle. Sitten luoksetulon seisomaan pysäytyksiä ihan lyhyeltä matkalta sekä lelulla että suullisella käskyllä. Tämän jälkeen uskoin suurimman innon olleen jo purettu ja päätin tehdä tunnarin. No joo, intoa oli ihan liikaa. Kapulat levisivät jarrutuksesta ja sitten piti hiukan metsästää-> maistamalla haistaa. Oma tuli, mutta ei etuhampaissa. Muisteltiin sitten sitä etuhammas nostoa.

Himmikin pääsi kentälle, mutta keskittyminen oli täysin jäniksen p***kan syömisessä. Saatiin perusasento, maahan meno ja pieni luoksetulo tehtyä.

Sitten siirryimme sänkipellolle esineruutuilemaan. Tallasimme 40x40 alueen, esineet oikeassa etukulmassa pieni tumppu käärittynä, keskellä rahakukkaro missä oli metallinen reuna ja vasemmalla edessä huulipuna kotelo.         Tein tavanomaiset valmistautumiset ilmottautumisineen. Ja sitten läkx. Kovaa ja kauas!! Kutsuin takaisin alueelle. Kipi juoksi takana ja edessä eikä nenä ollut yhtään auki. Uusi lähetys ja kovaa taakse. Paluusta pysäytin Kipin ja onnistuin pysäyttämään ihan esineen taakse. Etsi käskyllä koira lähti (yllätys, yllätys) kovaa taakse. Paluusta pysäytys ja nyt muutin oman asenteen täysin: innostavasta ihan tylyn ankaraksi. Ja se tuotti tulosta. Lähetyksestä taas täysi ryntäys taakse. Pysäytyksillä ja omalla zombi-asenteella Kipi rauhottui ja alkoi käyttämään nenäänsä. Eli pääsimme lopulta tavoitteeseen.

Tätä täytyy jatkaa, mutta varovasti. En halua opettaa Kipille ajatusta, että mamma kyllä tietää missä ne esineet on. Jalostetaan ehkä hiujauksen suuntaan.

 Vuosi 2011 on loppumaisillaan joten on syytä tehdä yhteenveto tapahtumista.

Toko-kokeissa kävimme yhdeksän kertaa, niistä kuudesta saavutimme ykköstuloksen 288-269,5 pisteiden välillä, KV-kokeesta saimme kakkos tuloksen ja kahdesti jäimme kolmos tulokseen, niistä toisen SM-karsinnasta. Vuoden ensimmäisessä kokeessa helmikuussa Kipi kaatui hypyssä ja siitä seurasi kuukauden sairasloma.

Toukokuussa pyörähdimme ensin näyttelyssä KÄY ERI KÄK 1, mikä oli loistava saavutus karvattomalta koiralta KV-näyttelyssä. Sen jälkeen oli vuorossa luonnetesti missä Kipi arvioitiin  +168 pisteen käyttäytyjäksi. Loppukuusta voittajan jälkikokeessa. Siellä voitimme kaikki omat ongelmamme, mitä oli kevät ratkottu. Tulos jäi vaatimattomaksi jäljellä eksymisen vuoksi, mutta oppia saatiin ja uskoa onnistumisen mahdollisuuteen. Tottis 97 ja maastosta 29 esineista ja 30 janalta+ kolme keppiä=129.

Loppukesällä valmistauduimme piirinmestaruus kokeisiin sekä tokossa että jäljellä. Treeneissä Kipi loukkasi selkänsä ja joutui kolmen kuukauden sairaslomalle. Harmitus oli valtava, olimmehan saaneet edustus paikan PKY:tä karsinnan kautta ja tokossa olisimme puolustaneet viime vuotista mestaruutta.

Helsinki Winter 2011 KV-kokeeseen ilmottauduin haasteellisten olojen vuoksi. Koska meiltä jäivät SM:ä lukuunottamatta haasteelliset kokeet käymättä halusin päästä testaamaan koiraa tuollaisissa oloissa. Noita häiriöitä ei pysty rakentamaan mihinkään, ne on koettava paikan päällä. Onneksi menin!

Vuotta siis varjostivat Kipin ja omatkin sairastamiset. Kokemuksia ja tapahtumia mahtui silti tähänkin vuoteen ihan mukavasti. Kipi lapset ovat kasvaneet ja aloittaneet näyttelyuransa hienosti. Hienoa seurata lapsia tulevaisuudessakin!

26.12.Tapanin päivänä tehtiin koirien kanssa pitkä vaellus. Tapani-myrsky puhalsi puuskissa kovaa, mutta ei onneksi iskenyt Tampereelle kovin pahasti. Hämeessä Sastamalaan iski suurin tuho. Lumet ovat muisto vain ja taas on pimeää ja märkää.

27.12 satoi vettä kaatamalla ja lämpöä oli +7 astetta. Ei siis mikään ihanne ulkoilukeli. Illalla tuli uusi myrskytuuli.

28.12 aamulla tuuli oli puhaltanut itsensä tyhjiin ja pilvet olivat kaikonneet. Yhden asteen pakkanen kuivatti mukavasti maan ja aurinkokin yritti paistaa. Siis jälkimetsään molempien koirien kanssa.

Tein ensin Kipille n.kilometrin jäljen: 50 metrin jana,kahdeksan keppiä. Jälki alkoi  Z-mallisena  missä kaksi keppiä kaikilla suorilla, sitten tuli ihmeellinen koukku ( maaston hankaluuden takia) ja lopuksi kaksi pitkää suoraa. Vanheni reilun tunnin. 

Sitten poljin Himmille jäljen: lähti sammaleista kalliota pitkin nakki joka askeleessa 10 m. vietti alas kalliolta "rappusia" pitkin 20m ilman nakkia. Metsän pohjalle missä tein 90 asteen kulman nakittamalla sitten suora mikä "putosi" yli koiran korkeuden ja missä taas pätkä ilman nakkia, ylitettiin kaatunut puu ja lopussa nakit. Ehkä 60 metriä ja 40 min vanha.

Jälkien vanhentuessa tein KIpille pienen esineruudun. 30x20 m missä neljä esinettä. Kaksi ensimmäistä nousi helposti ja sitten Kipillä naksahti vauhti vaihde päälle. Pelkkää kilpajuoksua. Hu hu!!  Pistin Kipin hetkeksi maahan rauhoittumaan. Tepsi sen verran, että saatiin ne kaksi nostettua, mutta kovin tyytyväinen en nenänkäyttöön ollut. Annettakoon anteeksi näin sairaslomalta paluun kunniaksi. Toisaalta pääasia, että hauskaa Kipillä kyllä oli.

Kun palattiin Himmin luo kulki metsäautotiellä nainen puhuen puhelimeen ja koira irrallaan. Nainen ei huomannut meitä, mutta sessu kyllä. Sitä koiraa sitten pyydystettiin melkein kymmenen minuuttia. Ei antanut kiinni eikä kuullut käskyjä hinkui vaan Kipin tai Himmin luo. Minähän en päästänyt. Sitten se sai hajun Himmin jälkinakeista ja kerkisi käydä ensimmäisen syömässäkin. Minulla alkoi jo savu nuosta korvista. Onneksi lopulta lähtivät.

Himmi tajusi heti mitä ollaan tekemässä, kun puin sille jälkivaljaat päälle. Hienosti lähti nakkeja pitkin. Nakiton pätkä hyvin. Kulman nakit ohjasivat täydellisesti (wau). Sitten tuli paikka mistä epäilin Himmin kieltäytyvän eli se pudotus. Aavistuksen omainen epäröinti ja taas mentiin. Viimeisellä nakittomalla pätkällä tuuli tuli vinottain takaa ja siinä Himmi ajautui pois jäljeltä, kun näytin sille jäljen oli homma taas selvää ja tultiin loppupalkalle. Siis miten pätevä pikku-likka !!

Sitten Kipin vuoro. Janan keskivaiheilla annoin vahvistus käskyn "eteen". Loistavasti jäljelle asti ja heti oikeaan suuntaan. Kaksi keppiä löytyi, terävä kulma hyvin. Toisella pätkällä samoin. Seuraavalla suoralla jäi toinen keppi nostamatta. Jälkiliina jäi Kipin mahan alle ja se näytti hiukan haittaavan. Jossain kohtaa myös oma liinan kiristys herpaantui. Myös kolmannelta suoralta jäi toinen keppi. Kulmat hyvin, maaston hankaluudet hyvin... Vauhti pysyi aisoissa, kun pystyin itse jarruttamaan liinalla. Halulla Kipi teki ja jaksoi hyvin. Kaksi viimeistä keppiä nousi. Herkkua kipollinen!

Tyytyväinen täytyy olla 6/8 nousi, jana super hieno, vauhtia ja halua löytyy. Nyt pitää muistaa tehdä tarkkuus jälkiä ja jakaa herkku pieniin kippoihin, että odotus yhtä suurta palkkaa kohtaan saadaan rikottua. Eteenpäin on siis suunta selvillä!

                                   Kotipihassa Himmi hiukan poseerasi

             28.12.2011 No-How Am I Fast Chippy

                     KAIKILLE YSTÄVILLE 

Nyt on Kipin sterilisaatiosta kulunut n.puolitoista viikkoa. Täytyy kertoa miten on eläinlääketiedekin edistynyt sitten Sisin leikkauksen. Leikkausta edeltävä paasto on lyhentynyt 12 tunnista 6 tuntiin. Vatsassa ei ole enää ihon päällisiä tikkejä, vaan haava on tikattu sisäisesti sulavilla ompeleilla ja päältäpäin liimattu. Sissiä haittasivat eniten juurikin ne tikit mitkä ottivat suojaavaan haavataitokseen tai T-paitaan kiinni nipistellen ikävästi. Myöskään leikkauksen jälkeistä antibioottia ei annattu, leikkauksen aikana kyllä.

Leikkaus sujui hyvin ja kaikki näytti hienolta koiran sisuskaluissa. Siitä leikkaava ell ei oikein tykännyt, kun kielsin antamasta opiaatteja. Muistissani edelleen Sissin reakointi morffiiniin. Kommentti:" Tämä koira on niin timmissä kunnossa, että herääminen ja ensimmäinen vuorokausi voivat olla kivuliaat." Olihan Kipi levoton ensimmäisen yön, mutta luulisin sen ennemminkin  johtuneen nukutuksesta ja varmuuden vuoksi laitetusta kauluri-ämpäristä. Aamulla otin ämpärin pois eikä Kipi kertaakaan yrittänyt nuolla haavaa. Muutenkin toipuminen on sujunut hyvin. Ensimmäinen viikko käytiin kolme kertaa päivässä lyhyillä remmikävelyillä. Sitten alkoi Kipillä käymään elämä tylsäksi. Yritin keksiä rauhallista tekemistä sisällä ja tässä oli tulos.

Iltalenkin (n.30 min remmikävelyä) jälkeen istuimme isännän kanssa katselemassa TV:tä. Aikansa kuluksi Kipi kantoi kopastaan vinkuleluja olkkarin matolle ikäänkuin olisi testannut toimivatko niiden vingut. Kun sitten tuli nukkumaan lähdön aika, sanoin Kipille rauhallisesti:"Kipi, vie lelu koppaan." Ensin koira katsoi minua hölmistyneenä, että jaa mää vai! Sitten se tajusi :"KÄSKY!!" ja hyppäsi makuulta metrin ylöspäin ja täyden kiepin. Potkaisi ison olkkarin maton rullalle ja tönäisi suuren nahkasohvan vauhdilla päin ikkunaa. Isäntä kommentoi lakoonisesti:" Sillä napsahti!" Että se siitä rauhallisesta hommien teettämisestä. Ei onnistu belgiltä joka on täynnä tarmoa. Toisella viikolla olen päästänyt Kipin vapaaksi metsässä pitäen sen käskyllä mahdollisimman rauhallisena. On saanut juostakin omaan tahtiin, mutta kaikkinaiset ryntäilyt ja hyppimiset  olen pyrkinyt estämään.

Meidän nuoripari lähti häämatkalle maapallon toiselle puolen  ja Himmi tuli meille joululomalle. Himmin joululoma taitaa mennä laihdutus kuurin merkeissä. Sen verran oli pikkulikka päässyt pyöristymään. Ja kun turkkikin on nyt aivan valtava se muistuttaa lähinnä lyhythäntäistä keeshondia

 Aamunkajo ja yöllä satanut ensilumi pysäyttivät meidät ihailemaan maisemaa.

                                                Lunta ei ollut paljoa, mutta se valaisi mukavasti.

                                                                    Poseeratakin piti.

                                             Katse

                                                          Vähän piti kokeillakkin.

                                                              Kipi sytytti jouluvalot

Kansainvälinen toko-koe oli avoin kaikille, joilla oli saavutettuna tulos EVL-luokasta ja samalla tämä koe oli maajoukkue karsinta. Ilmottautuneita 50 koirakkoa. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja huomasin kuinka Kipiä kauhistutti se ulosteiden määrä mitä heti sisäänkäynnin matoilla oli. Alkulämmittelystä ei tahtonut tulla mirtään, kun Kipi väisteli pissa läikkiä matossa. Sain leikkimällä KIpiä avautumaan ja hiukan jopa rentoutumaan, mutta ei lähellekkään koiran normaalia olotilaa. Sitten vaan kehään no1, tuomarina Carina Savander-Ranne

1) ohjattu noutaminen 6, jännitys näkyi vauhdin häviämisenä ja sitten vielä palautuksessa Kipi jäi ihmettelemään videokuvaajaa.

2) lähettäminen määrätylle paikalle.... 7, nyt oli hiukan parempi vauhti, mutta jouduin antamaan uuden käskyn maahan menoon, kun kyynärät jäivät ylös

3) kauko-ohjaus 7½, tähän olen todella tyytyväinen. Kipi pysyi täysin paikoillaan, asentojen vaihdot olivat hitaita. suoritus paikka katsomon edessä, niin että koiran takana puolimetriä tyhjää ja siinä seisio liikkuri käyttämässä valotaulua eli häiriötä oli

Palkkasin herkulla ja leikittiin pehmopatukalla. Sitten siirryimme kehä no 2. lähelle odottelemaan omaa vuoroa. Tuomarina Kaisa Lähdesmäki

4) paikalla makaaminen 4min häirittynä 8, hidas maahan meno

5) paikalla istuminen 2min 0, en kuulemma kerinnyt edes piiloon kun Kipi valahti maahan

6) metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten 7, tässä näkyi vielä vähän jännitystä ja noston aikana piti tarkistaa yleisö

7) luoksetulo, seisominen ja maahanmeno 8, nyt näkyi vapautuminen Kipin olemuksessa. minusta liike oli hyvä, mutta luultavasti tuomari olisi halunnut nähdä enemmän vauhtia ja nopeammat pysähdykset

Nyt Kipi sai isosti herkkua. Ennen omaa vuoroa kävimme tyhjentyneessä kehässä leikkimässä jääviä ja seuraamista. Kipin asenne alkoi olla ihan normaali. Sitten kehään no 3, tuomarina Rolf Björklund

8) seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8½, luultavasti hidas istuminen ja maahan vinoon

9) vapaana seuraaminen 8½, yhdessä kohtaa Kipi alkoi aivastelemaan ja siinä kohdassa pysähdyksen perusasento jäi vinoon, muuten hienoa työtä

10) tunnistusnouto 8½, ilmeisesti vauhtia olisi pitänyt olla enemmän, mutta hieno nenätyö ja etuhammasnosto kesti luovutukseen asti,

yhteensä 251,5 ja sijoitus 17/50. Viimeisen kehän suoritukset nostivat fiiliksen  ja kisasta jäi hyvä maku. Näitä häiriöitä ei pysty rakentamaan mihinkään, ne on vaan koettava!! Positiivista on se etten itse jännittänyt yhtään ja pystyin auttamaan Kipiä suoriutumaan mahdollisimman hyvin.

Nyt jäämme tauolle noin kuukaudeksi. Kipi käy sterilisaatiossa ja vietämme rauhallista joulua.

Sunnuntaina KK-hallilla teemana kisamainen aloitus. Ruutu ja ohjattu (ohjeistus) valmiina, kun Kipi tuli sisälle ja heti hommiin. Merkille hienosti, mutta sitten ohjatun keskimmäinen kapula veti puoleensa. Käskin pois ja kuuntelemaan käskyt. No, nyt onnistui ruutu mainiosti. Heti perään ohjattu ja haettavana tietenkin ruudun puoleinen kapula. Ei ongelmaa.

Kipi keittiöön ja sama uudelleen suuntia vaihtaen. Nyt Kipi hoiti hommansa vallan mainiosti.

Luoksetuloja pysäytyksistä palkaten. Palautuksia vinosta. Vasemmalta sujuu puhtaasti. Oikealta Kipi joutuu miettimään miten saa käännettyä pyllynsä suoraan. Puhuttelu tehosi.

Seuraamista "raipalla" muistutellen juoksuun lähdön paikasta.

Iltaruoka reeneinä tunnaria ja kaukoja.

Maanantaina Päivi kävi hieromassa KIpin. Lapojen jumit ovat helpottaneet. Lantiossa edelleen pientä kiristystä, mikä aukesi hoidolla. Katsotaan uudelleen, kunhan nämä isot jutut saadaan alta pois. Eli KV-toko ja sterilointi.

Torstai aamuna tarkoitus tehdä läpi seuraaminen, Z-kävely, luoksetulo, ruutu, ohjattu ja kaket. Positiivisella asenteella ja hyvällä palkalla.

Näillä sitten taas yritetään tehdä parhaamme ja nauttia lauantaina Helsinki Winner 2011 KV-tokossa.PEUKUTTAKAA!!